Eilisen ja huomisen lapsi

Kaverin lapsi söi koulussa muurahaisen. Hän sai Wilma-merkinnän (mikä on nykysuomea, ja tarkoittaa kotimuikkaria). Minä olisin antanut pojalle pienen pokaalin ja kunniakirjan. Sen kerran, kun lapsi käyttäytyy niin kuin terve lapsi, häntä ei pitäisi torua.
Itse en koskaan ole syönyt hyönteisiä, mutta se johtunee siitä, että olin lapsena niin ötökkärakas, etten olisi raaskinut. Hämähäkin otin lemmikiksi. Kaverin pikkusiskolle syötettiin kyllä sammakonkutua. 1980-luvulla kukaan ei yrittänytkään tunkea meille käsidesiä käsiin eikä vienyt meitä lääkäriin sen takia, että olimme olleet kosketuksissa maahan.
Hiekan syömistä lapiolla suoraan hiekkalaatikosta pidettiin muinoin normaalina ja lunta ja räkääkin sai syödä niin paljon kuin jaksoi. Muurahaisistakin olisi varmasti selvinnyt ilman kotimuikkaria.
Vastustan muurahaisen syömisestä annettua huomautusta myös siksi, että poika oli tavallaan 1980-luvulla, mutta toisaalta myös aikaansa edellä. Hyönteisproteiinin hyödyntäminen on tulevaisuutta.
Itse sain vähän aikaa sitten käteeni proteiinipatukan, jossa oli aprikoosilla maustettuja heinäsirkkoja. En pystynyt. Jos en olisi tiennyt, että patukassa on sirkkaa, olisin syönyt. Kukaan muukaan perheessä ei suostunut patukkaa edes maistamaan.
Sirkat oli sentään jauhettu tunnistamattomaksi mössöksi. Muurahainen oli kokonainen muurahainen. Vakuuttavaa.
Käsittääkseni muurahaisen syöntiin kytkeytyi myös jonkinlainen vedonlyönti. Pieni viihdetaiteilijan alku oli oivaltanut, että ilmaisia lounaita ei ole. ”Jos sä haluat nähdä kun syön muurahaisen, sä maksat siitä.”
Oikein. Liian moni aloitteleva yrittäjä tekee ilmaiseksi tai hinnoittelee itsensä liian alas. Jos olet hyvä jossain, esimerkiksi hyönteisten syömisessä, niin on ihan okei pyytää siitä hintaa. Pitää arvostaa omaa tekemistään.
Sinä pilaamaton, aito, ihana ihmisen alku, joka syöt muurahaisia koulun pihalta: Pidä lippu korkealla!
Sinun kaltaisissasi on tulevaisuus. Kun joskus aikanasi teet CV:tä työnhakua varten, laita kohtaan harrastukset ja erityistaidot, että ”pystyn syömään eläviä hyönteisiä”.
Minä ainakin arvostan, enemmän kuin Kiinan kielen taitoa!