Kovia kokenut sitruunapuu pukkaa terhakoita lehtiä ja avaa hyvätuoksuisia kukkia kuvataiteilija Irmeli Kauniston silmien alla Ylöjärven kodissa. Akryyli- ja öljyvärein maailmaa hahmottava maalari rinnastaa oman elinvoimaisuutensa kasvin kukoistukseen. Niin ihminen kuin hedelmäpuukin tarvitsee pärjätäkseen valoa, lämpöä, ravintoa ja huolenpitoa.
Kuvataiteilija Irmeli Kaunisto tietää omakohtaisesti, miltä tuntuu voida pahoin.
Hän muistaa tarkasti ajan, jolloin hän oli ärtynyt ja sapekas. Elämä ei maittanut. Jokainen vuorokausi oli todellinen selviytymishaaste.
Vahvat sosiaaliset taidot omaava leijonamieli työskenteli vastoin omaa tahtoa ja kutsumusta hautaustoimistossa. Koko ajan läsnä ollut suru vaikutti lamaannuttavasti kukkalaitteita sitoneeseen ja muistonauhoja tekstanneeseen pakkotyöläiseen.
– Kun en kuunnellut riittävästi ja ajoissa sisimpäni ääntä, ruumiini alkoi oireilla. Sain kivuliaan säärihaavan. Onneksi lääkärini alkoi määrätietoisesti etsiä syytä oireiluuni. Valkotakin kysymykset auttoivat minua tunnistamaan ja tunnustamaan seikat, jotka elämässäni eivät olleet kohdallaan, Kaunisto kiittää vuosien jälkeen.
– Nykysanonnan mukaan olin tuolloin pahimmillani ”tiloissa”. Sittemmin olen alkanut seurata vointiani ja reagoida oikea-aikaisesti kehoni viesteihin. Ihmisen on osattava huolehtia elinvoimastaan, koska se on kaiken olemisen perusedellytys, hän korostaa.
Sitruunapuu muistuttaa
Olohuoneen ikkunasta avautuu avara Näsijärvi-maisema. Irmeli Kaunisto malttaa pysähtyä joka päivä monta kertaa katselemaan vesistön uljautta.
– Sulien vesien aikana järven pinta vaihtelee peilityynestä ärjyävään aallokkoon. Jäävaipan kattaessa vesistöä lumi tekee selkämaisemasta aavikon kaltaisen loputtoman paikan, kuvataiteilija luonnehtii.
Suuren akkunan äärellä on talon rouvan rakas silmäterä sitruunapuu. Sille tulee puhutuksi päivittäin.
– Kasvi oli joutumassa roskalavalle, kun pelastin puun kotimme kaunistukseksi. Viime syksynä ostin uuden saviruukun ja laitoin sitruunapuulle uutta multaa. Pimeän talvijakson kasvi lepäsi. Se näytti alakuloiselta harvoine soikeine lehtineen. Itse olin sydäntalven Rankassa, mutta naapurini kävi katsomassa puuta. Nyt kun kevätaurinko on luonut kultaisia säteitään, sitruunapuu on vihertynyt ja tuuhistunut. Oksiin on puhjennut nuppuja, jotka ovat avautuneet tähtimäisiksi kukinnoiksi. Tuoksu valtaa koko huoneiston, Kaunisto ihastelee.
Hän sanoo sitruunapuun olevan tuiki tärkeä muistutus siitä, että jokainen tarvitsee elääkseen ja voidakseen hyvin valoa, lämpöä, ravintoa, rakkautta sekä hoivaa.
– Jännä vaihe elämässäni oli kausi, jolloin suunnittelin silkkihuiveja. Yksi suosituimmista malleistani oli nimeltään Sitruunataivas. Kuosi sai alkunsa lapsuuteni muistoista. Äidinäitini oli sitruunan todellinen suurkuluttaja. Hän käytti sitruunaa niin lääkkeenä kuin jokapäiväisenä kodin puhdistusaineena ja raikastajana.
Irmeli Kaunisto sanoo oivaltaneensa jo pikkulapsena, että ehjänä säilyäkseen ihminen tarvitsee välittäviä kanssaeläjiä. Hän muistaa suurella arvostuksella Elli-mammaansa, joka huolehti kaikista läheisistään ja viihtyi hyvin hedelmäpuutarhassaan ja kasvimaallaan.
– Elli-mamma ohjasi ja kasvatti, hän kiteyttää.
– Luonto on loputon hyvinvointimme lähde. Sen arvon huomaamme monesti vasta sen jälkeen, kun rauhaa ja puhtautta ei enää ole elämänpiirissämme, Kaunisto herättelee.
Taide ruokkii elinvoimaa
Suurikokoinen Tulppaanilähetys kevään tuojana -maalaus on juuri valmistunut. Värit kuivuvat parhaillaan kankaan pinnalla.
– Värit hoitavat mieltämme, Irmeli Kaunisto sanoo.
Koloristina tunnettu kuvataiteilija ihastui värien loputtomaan maailmaan, kun hän vajaat kolme vuosikymmentä sitten asettui maalaustelineensä ja väripalettinsa kanssa Ranskan maalle.
– Sydän-Euroopassa valo on täysin erilaista kuin meillä Pohjolassa, hän vertailee.
Midi-Pyreneiden suojassa vihreä läväytti täyden väriskaalansa Irmeli Kauniston ihmeteltäväksi.
Kaunisto neuvoo meitä jokaista pysähtymään luonnon keväisen heräämisen äärelle.
– Ulkona on nyt tapahtumassa paljon. Kevät tarjoaa silmät avoinna liikkuvalle todellisen värien ilotulituksen.Luomakunnan säkenöintiä katsellessamme saamme ymmärtää, mitä todellinen elinvoima koko komeudessaan on, nainen herättelee.
– Meidän ihmisten osa on antaa ja ottaa. Puhkeamme omaan ainutlaatuiseen kukoistukseemme, kun saamme osaksemme vilpitöntä hyväksyntää ja ehdotonta rakkautta.
Irmeli Kaunisto hengittää kaikessa rauhassa sisään ja ulos.
– Kun meillä ihmisillä on oma tilamme, saavutamme onnellisuuden ja elämämme täyttymyksen. Olemme kokonaisia Luojan luomia.
