Teatteriohjaaja Jotaarkka Pennanen kirjoitti kirjan isoisästään Aarne Orjatsalosta, joka oli aikansa tunnetuimpia näyttelijöitä ja myös kuuluisa punainen. Orjatsalon poikkeuksellisesta elämästä pääsee kuulemaan Leijassa 27. maaliskuuta.
Joskus totuus on tarua ihmeellisempää.
Vai miltä kuulostaa tällainen tarina: varakkaasta suvussa kasvanut kuuluisa näyttelijä menee sisällissodassa punaisten puolelle, pakenee sodan lopussa Neuvostovenäjälle ja Murmanskin alueelle, toimii brittitiedustelussa ja kotiutetaan luutnanttina Lontooseen?
Lontoosta suomalainen näyttelijä lähtee Kanadan kautta Amerikkaan, johtaa suomenkielistä teatteria Harlemissa, piipahtaa Suomessa, palaa takaisin Yhdysvaltoihin ja kuolee newyorkilaisessa köyhäinsairaalassa vuonna 1941.
Aika hurjalta, mutta totta se on.
Oliko Orjatsalo osallinen murhiin?
Kirjailija ja ohjaaja Jotaarkka Pennanen kirjoitti kirjan isoisästään Aarne Orjatsalosta lähinnä kahdesta syystä. Ensinnäkin hän halusi jatkaa kirjailijaäitinsä Anja Vammelvuon tutkimustyötä Orjatsalosta.
Toinen syy liittyy isoisän menneisyyteen näyttelijänä ja punaisena.
– Olin vieraana Heikki Ylikankaan kanssa Anne Flinkkilän ohjelmassa. Ylikangas kertoi, ettei Orjatsalo ollut Tampereella sisällissodan lopussa.
Ensin Pennanen väitti historian professorille vastaan, mutta alkoi sitten miettiä, saattoiko Ylikangas olla oikeassa.
Orjatsaloa oli syytetty punajohtajaksi ja hänen kerrottiin joukkonsa kanssa kiertäneen valkoisten saartorenkaan Tampereella, paenneen Näsijärven kautta Hämeenkyröön ja surmanneen pakomatkallaan miehiä.
Pennanen päätti selvittää, oliko hänen isoisänsä osallisena murhiin vai ei.
Arkistoja ja fraktuuran opettelua
Pispalassa asuva Pennanen kirjoitti isoisästään kirjaa viiden vuoden ajan.
Se vaati muun muassa erilaisissa arkistoissa istumista ja lukuisten sanomalehtiartikkelien lukemista.
– Suurin työ oli sanomalehtien lukemisessa.
– Opettelin myös fraktuuran lukemista. Sitä piti lukea myös ruotsiksi. Luin muun muassa ruotsinkielisiä kirjeitä.
Lopulta Pennanen sai viipurilaisista lehdistä vahvistuksen sille, ettei hänen isoisänsä ollut mukana niin kutsutussa ”Orjatsalon joukossa” vaan oli paennut Viipuriin ja piti siellä puhetta murhien aikaan.
Sekin selvisi, ettei Orjatsalo edes kannattanut koko aseellista punakapinaa.
Orjatsalo oli kyllä sosialisti ja kuului punaisiin – hänen sodan aikainen tehtävänsä lääkintämiehenä oli auttaa saksalaisia sotavankeja pääsemään Suomesta Saksaan – mutta aseiden käyttöä hän ei kannattanut.
– Orjatsalo vastusti kapinaan ryhtymistä, mistä syystä hänet esimerkiksi heitettiin ulos Tampereen työväentalolta työväenyhdistyksen kokouksesta lumihankeen.
Mistä siis väärinkäsitykset?
Pennasen mukaan Orjatsalo oli helppo leimata punajohtajaksi. Hän oli kaikkien tuntema ja punainen, se riitti. Oikeita johtajia monet eivät välttämättä tuntenut lainkaan.
Ei Ritarsalo vaan Orjatsalo
Aarne Orjatsalo (1883–1941) oli aikansa tunnetumpia suomalaisia näyttelijöitä ja kiersi ympäri Suomea sekä esiintyi niin Kansallisteatterissa kuin Tampereellakin.
Orjatsalo toimi myös Tampereen Teatterin johtajana.
Aarne Orjatsalo syntyi varakkaaseen Riddelinin sukuun, joka suomensi nimensä Ritarsaloksi.
– Tähän isoisä vastasi isälleen, että etsitkö ritarinhohtoa, tavoitteletko aatelisarvoa, ja otti omaksi nimekseen Orjatsalon.
Orjatsalo uskoi tasavertaisuuteen ja kannatti esimerkiksi torpparilakien pikaista uusimista. Pennanen epäilee, että rikkaan perheen lapsi omaksui tasavertaisuusajatuksen osaksi uskonnosta – suvussa oli uskovaisia, kuten herätysliikkeisiin kuuluneita.
Orjatsalon elämä kiisi skandaaleista ja voitoista toiseen. Yksi skandaaleista oli Jotaarkka Pennasen isän syntymä.
Orjatsalo sai nimittäin aviottoman lapsen kirjailija Ain’Elisabeth Pennanen kanssa – tämä oli tapahtuma, jota puitiin paitsi oikeudessa myös kolmessa eri kirjassa.
Ei Chaplinin tarjoukselle
Orjatsalo sai tuntea vihaa monelta taholta. Bolsevikit pitivät häntä petturina, ja Otto-Ville Kuusinen joutui varoittamaan Orjatsaloa.
Monelle suomalaiselle Orjatsalo taas oli liian punainen. Näyttelijä olisi voinut pyytää anteeksi punaisiin liittymistään ja palata ihailluksi näyttelijäksi, mutta Orjatsalo ei halunnut takinkääntäjäksi. Aate oli hänelle liian tärkeä.
Lontoossa Orjatsalo tapasi itsensä Charlie Chaplinin, mutta ei suostunut miehen tarjoukseen. Orjatsalo pelkäsi, että olisi ollut Chaplinille vain ”se pitkä mies”. Näyttelijä kun oli huimat 196 senttiä pitkä.
Tarjouksia ja edesottamuksia tuli ja meni – kaikki Orjatsalon elämän käänteet eivät mahdu tähän yhteen juttuun, eivät edes Jotaarkka Pennasen kirjoittamaan 438 sivuun.
Lisää Jotaarkka Pennasen kirjasta Orjatsalo: taiteilija politiikan kurimuksessa pääsee kuulemaan Leija-kirjastossa tiistaina 27.3. kello 17.30.
