Ylöjärveläisen moottoripyöräkerhon LCR MC:n jäsenet hörppivät kahvia ja fiksaavat pyöriään talvisin. Kesällä he pääsevät lempipuuhaansa: ajamaan. Mutta mistä 30 vuotta täyttäneeseen kerhoon löytyisi lisää jäseniä?
Soppeenmäen teollisuusalueella seisoo vaatimattoman näköinen rakennus. Missään ei näy ketään, eikä ovissa riipu paljastavia kylttejä. Onko täällä oikeasti moottoripyöräkerhon tilat?
Kyllä on.
Oikean oven takaa paljastuu tilava halli, jossa on baaritiski, pari pitkää nahkapenkkiä ja tietenkin kymmeniä pyöriä.
Ja on siellä myös rekvisiittaan sopivia parrakkaita miehiä, nahkaliivit yllään.
– Huomaatko? Laitoimme ”työvaatteet” päälle.
Hallilla voi huoltaa pyöriä
Olemme ylöjärveläisen LCR MC -moottoripyöräkerhon kerhotiloissa, ja todellakin hyvin vakuuttavissa sellaisissa. Suoranaisessa äijäluolassa. Moottoripyöräkerhoon voivat tosin kuulemma liittyä myös naiset kodinhengettäriksi ja kahvinkeittäjiksi.
Ehkä se on kuitenkin vitsi, sillä 33-jäseniseen kerhoon kuuluu oikeasti myös muutama nainen, joilla on oma pyörä.
Omat kerhotilat on hyvin tärkeä osa juuri 30 vuotta täyttänyttä moottoripyöräkerhoa.
Tiloissa voi säilyttää pyöräänsä – kaikilla ei ole pyörälle tilaa kotona. Pyöriä voi myös huoltaa ja korjata hallilla. Sitä varten löytyy työvälineitä, ja muilta kerholaisilta voi aina kysyä neuvoa.
Kerhossa tärkeää ovat myös ystävät, tuttavat ja hyvä yhteishenki. Talvella torstain tapaamisissa jutellaan ja juodaan kahvia. Mutta kesällä kaikki muuttuu: silloin päästään ajamaan.
Pyörän selässä aistii enemmän
Ajaminen on se tärkein juttu.
– Onhan se hienoa. Aurinko paistaa, lämmintä on 25 astetta, ajat peltoaukealla ja kukat tuoksuvat, kuvailee kerhon presidentti Tero Mäkelä.
– Ja metsämansikat, lisää kerhon varapresidentti Erkki Salminen.
Haastatteluun tulleet jäsenet ovat yhtä mieltä siitä, että pyörän selässä aistii enemmän kuin auton ratissa. Kukaan ei halua ajaa autolla 20 000 kilometriä kesässä, ellei aja työkseen, mutta pyörän selässä sama matka on vain ilo.
– Ajamme keskimäärin 5 000–20 000 kilometriä kesässä, sanoo presidentti Mäkelä.
Tänä vuonna liikkeelle lähdetään suunnilleen vappuna.
Kaveria autetaan aina
Ajamista kerholaiset harrastavat lähimaastossa, Tampereen seudulla, mutta myös ympäri Suomen ja Euroopan. Varapresidentti Salminen esimerkiksi lähtee lähiaikoina Puolaan.
Kesällä yhteisiä ajoja on aina kerhoiltaisin.
Myös etenkin viikonloppuisin yhteisajeluita on vähän joka puolella maata. Kerholaiset ovat sosiaalisia ja lähtevät tapaamaan muiden kerhojen jäseniä pitkällekin.
Esimerkiksi Jänkhällä jytisee -tapahtumaan Lappiin ajaessa mittariin tulee äkkiä päälle tuhat kilometriä.
– Näemme tuttuja ja luomme suhteita, sanoo presidentti Mäkelä.
– Meillä on kavereita ympäri Suomen, varapresidentti Salminen toteaa.
Moottoripyöräilijöiden kunniasäännöstöön kuuluu se, että kaveria autetaan. Jos jonkun pyörä on hajonnut tienvarteen, toinen harrastaja ei aja ohi pysähtymättä.
Joskus siitä syntyy myös koomisia tilanteita. Avuntarjoajia ilmestyy helposti silloinkin, kun toinen pysähtyy ainoastaan soittaakseen puhelun.
Lisää jäseniä!
Moottoripyöräily tarjoaa siis sosiaalisia suhteita ja paljon iloa, mutta yksi toive vuosia täyttäneen ylöjärveläiskerhon jäsenillä silti on: saada lisää jäseniä.
Keski-ikä nousee, eikä uusia jäseniä ilmaannu samaa tahtia kuin ennen.
– Nuoria pitäisi saada lisää. Keski-ikämme on noin 50, sanoo varapresidentti.
– Moni jättää nykyään aloittamatta koko touhun. Pyörien vakuutusmaksut ovat nuorille nykyisin korkeita ja ajokortin saamiseen on enemmän vaatimuksia. Moni siirtyy suoraan autoon tai ajaa skootterilla tai mopoautolla ennen kuin hankkii auton, pohtii presidentti.
Aika tavallista on, että moottoripyörä hankitaankin vasta viisikymppisenä.
