Kirjoitin muutama vuosi sitten kolumnin, jossa puolustin pakkoruotsia.
Kerroin kirjoituksessani, miten olin lukiossa inhonnut ruotsin opiskelua. Porvoossa työskennellessäni olin kuitenkin ymmärtänyt, kuinka paljon ruotsin taidosta voi olla hyötyä.
Pakkoruotsikeskustelu oli muutama vuosi sitten veristä, ja sain kiltistä kolumnistani jonkin verran kuraa niskaani.
Olen ollut huomaavinani, että ruotsin opiskelu puhuttaa edelleen myös täällä Ylöjärvellä.
Osa ihmisistä liputtaa kiivaasti vapaan kielivalinnan puolesta, ja osa taas kyselee, missä Ylöjärven uudesta kielikokeilusta on päätetty. (Ei vielä missään, mutta ennen kuin kokeiluun päätettiin hakea, sivistyslautakunta siunasi sen epävirallisesti.)
Nykyisin en osaa päättää, onko pakkoruotsi hyvä vai huono asia.
Näen Ylöjärven kielikokeilussa mukanaolon positiivisena asiana. Kokeilu ei ole silti mikään mutkaton juttu.
Pakkoruotsin korvaavaan kielikokeiluun halusi maanlaajuisesti mukaan vain kuusi kuntaa ja maksimissaan alle 500 lasta.
Koska kokeiluun ei voi pakottaa ketään, määrä saattaa tuosta vielä laskea rajusti.
Kun vuonna 2006 syntyneessä ikäluokassa on noin 59 000 lasta, kokeiluun osallistuu alle prosentti ikäluokasta.
Kokeilijoita aiotaan seurata ja testata vuosia, mutta kuinka kattavaa tietoa näin pienestä otoksesta saadaan?
Ylöjärvellä ajateltiin järkevästi, että kokeilijoille tarjottaisiin saksaa, koska näin potentiaalisia mukaan lähtijöitä olisi mahdollisimman paljon – saksan lukijoita Ylöjärven yhtenäiskoulun vitosissa kun ei vielä ollut.
Toisaalta mietin, miksi oppilaat innostuisivat saksasta nyt, kun he eivät halunneet ottaa sitä aiemminkaan.
Pakkoruotsin vastustajat puhuvat usein valinnanvapaudesta.
Mutta kuinka monessa alakoulussa saa ihan oikeasti nyt tai tulevaisuudessa valita espanjan, ruotsin, ranskan, saksan, venäjän ja kiinan välillä? Tähän tarvitaan rahaa, opettajia ja halukkaita lapsia.
Esimerkki: vitosluokkalainen lapseni Kangasalalla sai valita vuosi sitten valinnaisaineekseen tasan saksan.
Näin ollen: voiko pakkoruotsista tulla pakkosaksa tai pakkoranska, kun muita kieliä ei ole tarjolla?
Pakkoruotsissa on se hyvä puoli, että sen opettaminen hoidetaan tasapuolisesti kaikkialla, syrjäseuduillakin. Esimerkiksi espanjaa taas pääsee nyt lukemaan lähinnä isoissa kaupungeissa.
Kommentointi on suljettu.