Kerroin pari viikkoa sitten kirjoituksessani Ylöjärven Uutisissa perussuomalaisten jättämistä valtuustoaloitteista, jotka käsittelivät erityisopetuksen resurssien lisäämistä sekä vapaaseen kielivalintakokeiluun hakemista.
Kirjoitukseni kielivalintakokeilusta herätti jatkokeskustelua myös viime viikolla Ylöjärven Uutisten palstalla. Hieman yllättäen, koulutuksen tärkeyttä yleensä korostavat vihreät näyttävät vastustavan kokeiluun hakeutumista. Viime viikon lehdessä vihreiden valtuutettu Jenni Kiiskinen kirjoitti aiheesta varsin erikoisin sanankääntein, joten koin tarpeelliseksi tarttua jälleen kynään.
Kiiskinen kirjoittaa: ”Koulutuspolun alkupuolella ainevalikoima on syystäkin laajempi kuin polun loppupäässä, jotta koulutuksensa päättävä nuori saisi evääkseen laajan yleissivistyksen ennen erikoistumisensa valintaa. Se on mahdollisimman monien ovien auki pitämistä, sillä emmehän tiedä, mihin elämä ylöjärveläislapsenkaan kuljettaa.”
Eikö vapaa kielivalinta nimenomaan avaisi lisää näitä ovia, valinnaisuutensa johdosta?
Kiiskinen jatkaa: ”Lapsena voi olla vaikea nähdä, mitä kaikkia mahdollisuuksia on olemassa, joten tarvitaan aikuisten apua, jotta mitään niistä ei suljeta liian aikaisin pois.”
Mielestäni, kyseisessä kokeilussa ei olla sulkemassa mitään pois. Päätökset valinnasta perustuvat vapaaehtoisuuteen ja luulenpa, että kielikokeiluun mahdollisesti hakeva alakouluikäinen oppilas, ei tee valintapäätöstä yksin, vaan yhdessä aikuisen huoltajansa kanssa.
Seuraavaksi Kiiskinen kirjoittaa: ”On vaikea nähdä monikielisyyttä edistäviä tavoitteita tällaisessa kielikokeilussa, jonka taustalla on kuitenkin yhden kielen, toisen kotimaisen poisvalitseminen ja sen seurauksena sitä paitsi ura-ja tutkintovaihtoehtojen kaventuminen.”
Kyseinen vapaaehtoisuus ei mielestäni edelleenkään kavenna tai vie pois keneltäkään mitään mahdollisuuksia tulevaisuuden suhteen, ruotsinkielen voi edelleen halutessaan valita B2-kielenä, mikäli on valinnut jonkun toisen kielen tämänhetkisen ”pakkoruotsin” tilalle aiemmin.
Jenni Kiiskisen mukaan jättämällä ruotsin kokonaan opiskelematta, sulkeutuu merkittävästi tulevaisuuden vaihtoehtoja. Kielikokeilussa juuri korostuu vapaan valinnan merkitys. Ehkäpä joku saattaa haluta avata tulevaisuuden vaihtoehtoja ihan muualle kuin Ruotsiin.
Suurimman ihmetyksen minussa sai aikaan kuitenkin Kiiskisen lause, jossa hän pitää kielikokeilun suurimpana heikkoutena sen vaikutusta lasten oikeusturvaan ja tulevaisuuden taitoihin. Enpä ollut koskaan aiemmin tavannut ketään, jonka mielestä vapaaehtoisuus rajoittaisi ihmisen oikeusturvaa, mutta nyt olen.
Myöhemmin kirjoituksessaan, Kiiskinen vielä mainitsee, että kokeilun taustalla vaikuttaa olevan lähinnä jonkinlainen piilevä nationalistinen agenda. Vaikuttaakin hivenen siltä, että vihreät ovat lähteneet vastustamaan kielikokeilua pääasiassa sen vuoksi, että aloitteen asiasta ovat tehneet perussuomalaiset.
Haluan lopuksi korostaa, että mikäli saamme luvan kielikokeiluun, ei se tarkoita vielä edes hankkeen toteutumista. Oppilaiden huoltajille tarjotaan vaihtoehtoa ja he ovat ne, jotka tekevät lopulliset päätökset asiassa. Kaikille oppilaille tarjotaan edelleen, kokeilun toteutuessakin myös nykyistä kieliohjelmaa, jonka he voivat myös halutessaan valita jatkossakin.
Tomi Saaristo
kaupunginvaltuutettu (ps.)
