Valkoisia ylöjärveläisiä kuoli sisällissodassa ilmeisesti 14 ja punaisia noin 74. Ylöjärvi menetti väkilukuunsa suhteutettuna paljon miehiä.

sisällisota, kansalaissota, Torbjörn Nikus, Mauri Långvik — Ylöjärvenharjun syvänteet tehtiin Venäjän vallan aikana noin vuonna 1915 linnoitustöinä, kun Venäjä varautui taisteluihin Saksan kanssa. Syvänteet kaivettiin pääosin suomalaisten voimin, mutta mukana oli työvoimaa myös Venäjältä ja Kiinasta. Silminnäkijähavaintojen mukaan kiinalaiset täydensivät muonitustaan syömällä sammakoita. Juoksuhautoja on pitkin harjua. Tässä kuvassa sukututkija Torbjörn Nikus ja maanviljelijä Mauri Långvik näyttävät lähellä vesitornia sijaitsevia syvänteitä.

Ylöjärven vesitornin juurella on kylmä. Kylmä, pakkasta ja runsaasti lunta.

Ylöjärvenharjun laella kulkevan hiihtoladun molemmin puolin on juoksuhaudan tapaisia syvänteitä, jotka ovat kevättalvella 2018 lähes täynnä lunta.

Syvänteet ovat Venäjän vallan aikana vallitöinä tehtyjä pitkiä ja noin kaksi metriä syviä kuoppia.

Näissä syvänteissä punaiset piilottelivat sata vuotta sitten 25. maaliskuuta vuonna 1918.

Harjulla kuoli kaksi valkoista

Eteläinen Suomi oli ollut punaisten vallassa, mutta valkoiset ottivat maaliskuussa 2018 useita alueita hallintaansa.

Pari viikkoa kestänyt Tampereen taistelu oli suurin valkoisten sotilasoperaatio, ja osana sitä taisteltiin myös muun muassa Ylöjärvellä.

Valkoisten joukot tulivat Ylöjärvenharjulle Viljakkalasta, jonka ne olivat juuri vallanneet. Ylöjärven harjulla valkoiset tiedustelijat törmäsivät punaisiin.

Punaisten puolella ollut henkilö oli kertonut, ettei punaisilla ole aseita.

Aseita kuitenkin oli, ja punaisten tuliylläkössä kuoli kaksi, jääkäri Jaakko Rannanjärvi ja toinen valkoinen.

Punaiset perääntyivät Tampereelle

Ylöjärven taistelussa oli Ylöjärven historiaa -teoksen kirjoittajan Martti Tyrkön mukaan punaisia kiväärimiehiä korkeintaan sata, eikä ulkopuolisia apujoukkoja ollut. Punaisia kuoli tässä Ylöjärven taistelussa luultavasti kahdeksan.

Ylöjärven punakaarti perääntyi tappion jälkeen Epilään ja Pispalaan, joiden juoksuhaudoissa punakaarti osallistui vielä kahden viikon ajan Tampereen puolustustaisteluihin ja menetti niissä osan miehiään.

Vankeudessa menehtyi 40

sisällissota, kansalaissota — Ylöjärven kirkkoherra Edvin Petterson pelkäsi, että valkoisten ruumiskasa alkaisi haista kevätauringossa ja järjesti valkoisten kaatuneiden joukkohautauksen kirkon eteläpuolelle, nykyisestä muistomerkistä hieman länteen. (Kuva on kirjasta Harald Hjalmarsson: Mina krigsminnen från Finland)

Punaisten vastarinta kukistui Tampereella lopullisesti 6. huhtikuuta 1918. Vankileireille joutui toistakymmentä tuhatta vankia. Mukana olivat myös henkiin jääneet Ylöjärven punakaartin miehet. Nälkään ja tauteihin ylöjärveläisistä menehtyi vankiselleissä noin 40 ennen kuin vapaus koitti.

Osa ylöjärveläisistä punaisista myös teloitettiin.

Punaisten tappiot olivat Ylöjärvellä yhteensä noin 74 miestä. Luku sisältää teloitetut, kaatuneet, kadonneet ja vankileirillä kuolleet.

Ylöjärven suojeluskunta taas menetti ilmeisesti 14 miestä. Nämä valkoiset kuolivat Pälkäneen Laitikkalan taistelussa 25. huhtikuuta 1918. Miehille pystytettiin myöhemmin Ylöjärven hautausmaalle sankaripatsas.

Mäkikylä – ratkaisematon tapaus

Sisällissodan urheihin kuului myös Antti Penjaami Mäkikylä, jonka sotilaspukuiset miehet hakivat kotoaan Ahvenistosta kuulusteltavaksi Saurioon.

Seuraavana päivänä ilmeisesti sotilaspukuinen mies lähti viemään Mäkikylää Tampereelle, mihin hän ei koskaan päätynyt, vaan Mäkikylä löytyi ammuttuna Epilästä. Mäkikylä ei kuulunut tiettävästi punakaartiin.

Ylöjärveläisiä kuoli sisällissodassa kaiken kaikkiaan noin 89 miestä. Tämä on prosentuaalisesti huomattavasti enemmän kuin Suomessa keskimäärin. (Lähteet: Martti Tyrkkö: Ylöjärven historiaa v. 1866–1965, Harald Hjalmarsson: Mina krigsminnen från Finland)

Taustaa: Punaiset ja valkoiset Ylöjärvellä – punaisten vallan alla ei tapahtunut veritekoja

sisällisota, kansalaissota — Pohjankylän Pietilän isäntä Heikki Toikkonen haki työmiehensä vankileiriltä vuonna 1918. (Kuva: Ylöjärvi-Seuran arkisto)

Vaikka ylöjärveläisten tappiot olivat sisällissodassa suuret, Ylöjärvellä oli punaisten vallan aikaan verrattain rauhallista.

Syksyllä 1917 Ylöjärvellä toimi kaksi Työväen järjestyskaartia, joista muodostui myöhemmin Ylöjärven punakaarti.

Alun perin ne eivät olleet kovinkaan sotilaallisluonteisia, ennemminkin voimisteluseuroja. Tammikuun lopulla 1918 punakaarti ryhtyi kuitenkin toimiin myös Ylöjärvellä.

Punakaartin esikunnaksi tuli Saurio kirkonkylässä. Kaartilaisia majoitettiin ja ruokittiin siellä.

Punaisten kaksi kuukautta kestäneen vallan aikaan tammi–maaliskuussa vuonna 1918 Ylöjärvellä oli melko rauhallista: verotekoja tai murhia ei ilmeisesti ollut.

Punakaartissa 200–300 jäsentä

Ylöjärven punakaartissa oli noin 200–300 jäsentä. Alussa punakaarti koostui vain vapaaehtoisista, kuten osasta torppareita ja muonamiehiä.

Loppuaikoina osaa ylöjärveläisistä myös painostettiin liittymään joukkoihin.

Kun punakaarti kukistui, Sauriossa kokoontui valkoisten sotaoikeus ja punavankien säilytyspaikka.

Suojeluskuntaa ei perustettu heti

Ylöjärvellä käytiin neuvotteluita myös suojeluskunnan perustamisesta jo ennen tammikuuta 1918, ja kokouksissa oli mukana myös työväkeä.

Suojeluskuntaa ei kuitenkaan saatu aikaiseksi, ja suojeluskaartin jäsenet päätyivät loppujen lopuksi salaisiin tapaamisiin.

Suojeluskaartilaisilla oli vain vähän aseita, ja punaiset pyrkivät takavarikoimaan heti tammikuussa 1918 kaikki valkoisten aseet. Suojeluskuntalaisiksi epäiltyjä miehiä myös kuljetettiin tutkittaviksi.

Kun valkoiset ottivat vallan punaisilta 25. maaliskuuta, myös suojeluskuntalaiset alkoivat verottaa paikallisilta hevosia, elintarvikkeita ja rehua samoin kuin punaiset olivat tehneet ennen valkoisten valtaannousua.

Valkoisten valtaannousun myötä myös Ylöjärvelle perustettiin suojeluskunta.