Viime aikoina on julkaistu tutkimuksia lasten ja nuorten liikkumisesta. Eräs oli koululaisten move-tutkimus, jossa tutkittiin 6–8-luokkalaisten lihasvoimaa, kestävyyttä ja kehon liikkuvuutta.
60 000 lasta- ja nuorta osallistui ja kävi ilmi, että jo fyysisen toimintakyvyn mittaamiseen käytettyjen liikkeiden suorittaminen tuotti isolle joukolle vaikeuksia. Jo kyykkyyn pääsy ja lattialla suorassa istuminen olivat haastavia liikkeitä. Etunojapunnerruksesta puhumattakaan.
Myös kestävyyskunto oli laajalla joukolla alhaisella tasolla. Tämä näkyy hengästymisenä arjessa kuten portaiden nousussa tai koulumatkan kulkemisessa omin voimin. Hyppääminen, pallon heitto ja kiinniotto sekä tasapainon ylläpitäminen erilaisilla alustoilla tuottaa vaikeuksia. Kaikkiaan move-tulokset olivat heikentyneet taas.
Tuhannet lapset liikkuvat terveytensä kannalta ratkaisevan vähän ja toisaalta tuhannet myös riittävästi. Jopa 60–70 prosenttia lapsista ja nuorista harrastaa liikuntaa ja urheilua urheiluseuroissa. Heistä kuitenkin vain osa terveyden kannalta riittävästi, sillä muu elämä on liikunnallisesti passiivista.
Moni meistä aikuisista ei edistä asiaa hyvienkin reittien kouluja treenimatkojen höveleillä kuljetuspalveluilla. Me ajattelemme, että kun lapsi tai nuori käy kahdesta neljään kertaa viikossa jonkun lajin harjoituksissa, että nyt on tämä liikkumisasia hallinnassa. Tämä on harhaa, koska se kattaa tarpeesta vain noin neljänneksen. Loppuosa pitäisi kartuttaa pihaleikeissä ja -peleissä, harjoitusmatkoilla ja etenkin koulupäivän aikana. Jopa kolme tuntia pitäisi päivässä kertyä yhteensä.
Koulupäivän liikunta on saanut Liikkuva koulu -hankkeen myötä pientä piristystä. Oma unelmani ylöjärveläisen koulupäivän sisällä tapahtuvasta liikunnasta on, että se saisi kouluruokailuun verrattavan aseman, jota käydään ihailemassa ympäri maailmaa. Se tapahtuisi joka päivä yhtä laadukkaasti organisoituna asiantuntevin voimin.
Annoskoot vaihtelisivat hieman syöjän mukaan ja lempiruokaakin olisi tarjolla silloin tällöin. Se olisi terveellistä, ravitsevaa ja riittävää. Aina ei kaikille maittaisi, mutta mukana oltaisiin. Toisena päivänä jo taas maittaisi. Oleellista olisi jatkuvuus, säännöllisyys, ja ennustettavuus. Pitää toki muistaa, että sillä pärjäisi vain koulupäivän ajan. Kotona on edelleen valmistettava illalla omat annokset kotivoimin ja harrastusseuroissa.
Kuntapäättäjien kannanotoista voi huomata, että liikunnan edistämisen merkitystä korostetaan. Seuroilla on siinä painoarvoa, mutta kunkin seuran omien sääntöjen ja toiminnan tavoitteiden mukaisesti, joista päättävät seuran jäsenet. Seura on jäsentensä yhteisö jolla on oma toiminnan tarkoitus ja päämäärä. Ylöjärveläisten seurojen osalta nämä näyttävät sopusointuiselta yhteiskunnallisten odotusten suhteen. Seurojen painoarvo on noin neljäsosa lasten liikunnan kokonaistarpeen tyydyttämisessä. Valtava painoarvo.
Koulujen painoarvo on tosin suurempi, koska kaikki tavoitetaan. Mikäli tuo seurojen neljänneksen osuus halutaan säilyttää on seurojen tuen ja olosuhteiden (yleensä koulujen kanssa samat) kehittämisen oltava kuntapäättäjien agendalla painavasti kaikissa viiteryhmissä.
On ollut hienoa huomata, että tähän suuntaan ollaan menty. Liikunnan edistäminen on palkitseva yhteistyön aihe, koska kaikki asettuvat luonnollisesti samalle puoltavalle kannalle. Strategisesta merkityksestäkään ei liene eri käsityksiä. Liikunnan edistäminen onkin kuntapäättäjien keskinäistä yhteistyötä rakentavaa vaikka muissa asioissa ilmenenisi näkökulmaeroja.
Timo Halttula
kaupunginvaltuutettu (vihr.)18
