Ensin Ylöjärven vapaapalokuntaan liittyi Timo Reini, sitten hänen tyttärensä Hanna Reini. Nyt isä ja tytär lähtevät parhaimmillaan monta kertaa kuussa liikenneonnettomuus- tai tulipalopaikalle.
Timo ja Hanna Reini kertoivat YU:lle, millaista vpk:ssa on.
Timo Reini:
”Olin miettinyt jo pidempään vpk: hon liittymistä. Viimeinen sysäys oli se, kun harrastin ravitoimintaa ja kävin suureläinpelastajakurssin. Liityin vapaapalokuntaan vuonna 2012. Halusin hyödyntää auttamishaluani.
Meillä Ylöjärven vpk:ssa ei ole muita isä–tytär-yhdistelmiä. Isä ja poika on yleisin yhdistelmä, mutta on myös äitejä ja poikia. Vapaapalokuntaan tullaan usein sukulaisten perässä.
Olen käynyt sammutustyönkurssin, palokuntien ensiapukurssin, tieliikennepelastamiskurssin ja rautatien hätämaadoituskurssin. Kurssit ovat tärkeitä. Omasta työturvallisuudesta pitää pitää huolta.
Kuulun kalustotyöryhmään, ajoneuvotyöryhmään ja olen hallituksen varapuheenjohtaja.
Vapaapalokunnan hälytysosasto harjoittelee maanantaisin kello 18–20. Naiset harjoittelevat tiistaina kuudelta ja nuoret keskiviikkona kuudesta lähtien.
Hälytysmäärät vaihtelevat. Niitä voi olla kuusi viikossa tai kolmen viikon aikana ei yhtäkään. Alkuvuonna oli viikon sisään kuusi keikkaa, ja pääsin niistä viidelle. Teen yrittäjänä hommia, joten voin välillä olla töistä pois. Keikalla annetaan selkeät ohjeet. Ja aina voi kysyä apua.
Esimerkiksi tulipaloissa teemme sammutusta, raivaamista ja purkamista. Meille tulee erilaisia keikkoja, kuten onnettomuuksia ja tulipaloja. Myös etsinnät ja avustustehtävät ovat mahdollisia.
Saamme halutessamme debriefingiä eli psykologista jälkipuintia keikan jälkeen. Saamme lääkärin apua, ja psykologillekin pääsee. Keikoilla näkemät asiat eivät tosin ole jääneet kaivelemaan. Ne voi kyllä muistaa, mutta uniin ne eivät ole tulleet. Tämä työ on aika pitkälti asenteesta kiinni.”
Hanna Reini:
”Meillä isä liittyi vapaapalokuntaan ensin. Isä alkoi puhua kotona, että tulkaa katsomaan, mitä siellä tehdään. Liityimme äidin kanssa naisosastoon vuonna 2014.
Vuoden 2015 lopussa aloin miettiä, mitä miehet tekevät hälytysosastossa. Alkuvuodesta 2016, kun miesten treenit alkoivat, tulin kokeilemaan heidän kanssaan, ja yhtäkkiä olinkin jo sammutustyökurssilla. Toukokuussa 2016 kävin ekalla keikallani.
Ekalla keikalla jännitti pirusti. Jännitystä kesti pitkään. Ekalla keikalla tuntui, että pää tyhjeni, kun hyppäsin auton kyytiin.
Keikalla yksikönjohtajat kyllä katsovat, keitä takapenkillä istuu: kuka on uusi, ja kuka kannattaa laittaa toisen pariksi. Töitä tehdään yleensä pareina.
Nykyään teen periaatteessa samoja tehtäviä kuin kaikki muutkin sammutusmiehet. Savusukeltajat ovat erikseen. Savusukeltajilla on tiukat kuntovaatimukset ja omat kurssinsa.
Puhelimeen tulee soitto, kun olisi keikka. On itsestä kiinni, pääseekö sille lähtemään. Palokunnalla pitää olla viidessä minuutissa. Asun kirkon vieressä, ja isä asuu kirjaston takana.
Alkuvuoden viikon sisään tulleista kuudesta keikasta osallistuin viidelle. Teen kaksivuorotyötä. Katson itse, voinko lähteä keikalle vai en. Työantajan kanssa en ole sopinut mistään järjestelyistä.
Kuulun hälytysosastoon, naisosastoon, naistyötoimikuntaan ja juhlatoimikuntaan. Olen myös työsuojelun ensimmäinen varavaltuutettu. Palkkatyössäni toimin tarjoilijana.
Kaikki eivät ole yhtä aktiivisia. Me isän kanssa olemme haksahtaneet tähän toimintaan…
Minun piti alun perin kuulua vain naisosastoon, mutta vpk imaisi mukaansa. Meillä on vaikka miten paljon toimintaa ja kursseja, menemme sinne ja tänne. Mitä enemmän saan tietoa toiminnasta, sitä enemmän haluan lisää. Meillä on paljon teemapäiviä ja koulutuksia ja tapaamme väkeä muista palokunnista ympäri Suomen.
Tämä on harrastus, jossa saa paljon kavereita ja ystävystyy. Meillä on hyvä henki. On ihan samantekevää, minkä ikäinen, kokoinen tai näköinen on. Sillä ei ole merkitystä.
Vapaapalokunnassa oppii perustaitoja, kuten kädentaitoja. Naisena esimerkiksi moottorisahan käyttö ei ollut minulle aiemmin tuttua, kuten monille miehille. Tässä oppii myös ensiaputaitoja ja tulee uskallusta tarttua asioihin. Jos näen kolarin, pysähdyn.”
