Vammautuneille, vaivaisille ja kaikille muillekin tarkoitettu Akanat on yhdistys, jossa saa ystäviä. Porukalla käydään myös lukuisilla retkillä. Akanat täyttää kymmenen vuotta.
92-vuotias, pyörätuolissa istuva Anna-Liisa Kulo on Ylöjärven Akanat Ry:n vanhin jäsen.
Kulo muutti Ylöjärvelle vuosia sitten ja kaipasi juttuseuraa. Sitä hän myös sai, sillä Akanoissa on mukavaa porukkaa ja hyvä tunnelma.
– Olen asunut Ylöjärvellä nyt 22 vuotta. Sydänystävää minulla ei ole täällä vieläkään, mutta näistä Akanoista ja myös Tähkäpäistä (eläkeläiskerho) olen löytänyt yhteyden muihin, hän sanoo.
Akanoissa on 38 jäsentä. Nuorin jäsenistä on alle nelikymppinen ja vanhin siis yhdeksänkymppinen. Suurin osa jäsenistä naisia, mutta mukana on myös muutama mies.
– Miehiä saisi olla lisää. Miesvoima olisi joskus tarpeen, miettii Anna-Liisa Kulo.
Akanat kokoontuu Soppeensydämessä kerran kuussa. Kokouksissa jutellaan ja suunnitellaan tulevaa toimintaa, kuten retkiä. Noin kerran kuussa tehtävät retket ovat jäsenilleen tärkeä osa toimintaa.
Välillä kokouksissa on myös luennoitsijoita.
Seitseminen, kesäteatteri, Koivupuisto…
Koska osalle jäsenistä liikkuminen on hankalaa, retket pyritään järjestämään helppokulkuisiin paikkoihin.
– Tervejalkaiset auttavat huonompijalkaisia. Aina autetaan. Ja yritämme myös valita retkikohteet sen mukaan, että kaikki pääsevät niihin, sanoo yhdistyksen sihteeri Pirkko Wallenius.
Akanat ovat käyneet muun muassa Nokian invalidien kesänviettopaikassa Alisniemessä ja Seitsemisen esteettömillä poluilla. Tutuiksi ovat tulleet myös esimerkiksi Kangasalan Kuohu-uimahalli, Koivupuisto Ylöjärvellä sekä Nokian kesäteatteri.
Retket ovat henkireikiä
Kerran porukka oli Kurun hirsilinnassa koko viikonlopun, ja ensi kesäksi suunnitellaan matkaa Sääksmäen Visavuoreen.
– En lähtisi retkille yksin. Ja monella muulla on sama juttu, Anna-Liisa Kulo sanoo.
– Osalle on aivan henkireikä, että he pääsevät jonnekin, Pirkko Wallenius sanoo.
– Kyllä siellä omassa torpassa saa istua itsekseen ihan tarpeeksi, toteaa Anna-Liisa Kulo.
Yhdistyksen jäsenet ovat poissa työelämästä, ja osa on työkyvyttömyys- ja sairauseläkkeellä. Siksi retkien omakustannusosuus pyritään pitämään pienenä. Jotta tämä onnistuu, yhdistys saa välillä avustuksia.
Jäseniä käydään katsomassa kotonakin
Akanat on jäsenilleen todella tärkeä. Ystävyyssuhteita syntyy, ja yhteyttä pidetään niihinkin, jotka eivät enää kokouksiin pääse.
– Akanat eivät unohda niitä, jotka eivät pääse enää kokouksiin. Käymme heitä katsomassa, sanoo Ritva Siren.
– Olen sitä mieltä, että tämä on kuin perhe, iso perhe, hän lisää.
Kommentointi on suljettu.