Sää. Aina kiinnostava aihe. Mutta vuorentaustalaiselle Timo Erkkilälle se on jotain vielä enemmän. Hänelle se on työ.
Kuten meistä niin moni Timo Erkkiläkin luo arjen keskellä katseensa säätilaan. Töihin mennessä, ulos astuessa, ikkunasta kurkatessa. Mutta hän tekee sen vähän eri silmin kuin kuka tahansa. Erkkilä on meteorologi.
– Eritoten katson pilvitaivasta, varsinkin kesäisin, jolloin taivaalla tapahtuu paljon. Talvella pilvitaivas on usein tasaisen harmaa, mutta kesällä on kuuropilviä, ukkosia – mielenkiintoisia ilmiöitä. Ja lämpömittariakin pitää katsoa tarkasti, Erkkilä kuvaa ammatillista mielenkiintoa, joka pysyy hereillä aina vähän huomaamattakin.
Sään tarkkailija jo lapsena
Mielenkiinto syntyi jo lapsuudessa. Erkkilä muistaa, kuinka kesäukkoset tai talvipakkaset kiehtoivat. Ja kun kirjastosta löytyi sääkirjallisuutta, poika tarttui siihen innokkaasti.
– Oli hirmu mielenkiintoista oppia, miten säähavaintoja tehdään.
Lukioaikana nuorukainen piti fysiikasta, joten tie vei Helsingin yliopistoon fysiikan opintoihin. Samalla kiinnostus säähän kyti yhä.
– Tiesin, että Helsinki on ainoa paikka Suomessa, jossa voi lukea meteorologiaa. Niinpä otin oheen myös meteorologian kursseja, Erkkilä kertoo ja jatkaa opintojen sitten painottuneenkin tälle saralle.
Uransa alussa mies ahersi Ilmatieteen laitoksen Pirkanmaan aluetoimistossa monipuolisesti erilaisten säätehtävien parissa: oli erityispalveluita maataloudelle, sääennusteita sanomalehdille, lento- ja sotilassäätä…
Myöhemmin Pirkanmaan toimistoon jäi vain lähinnä lento- ja sotilassää. Niinpä Erkkilän työ painottui siihen. Kun toimisto lakkautettiin, työsarka jatkui Helsingin toimipisteessä. Vaikka suuntautuminen tuli sattuman kautta, se on ollut miehelle mieluinen.
Monelle alasta ensin mieleen tuleva tv-meteorologin homma sen sijaan ei olisi ollut hänen juttunsa, eikä häntä moiseen ole houkuteltukaan.
– En ole sillä tavalla hyvä esiintyjä, että olisin halunnut.
Kaikki nämä vuodet sää on maistunut, vaikka joskus se voikin tuntua jo moneen kertaan nähdyltä. Näet tylsältäkin vaikuttava sää voi olla kiintoisaa eikä yksikään säätila ole toisen kopio.
– Tylsä sää, pimeä ja tihku, voi olla hankalin ennustettava. Ja aina voi tulla jotain, joka yllättää, kun pyrimme ennustamaan tarkasti, Erkkilä selittää ja ynnää, että myös asiakkaiden tarpeet ja ennusteiden vaikutus turvallisuuteen motivoivat.
Ihminen summaa tekniikan
Koska meteorologia on ilmakehäfysiikkaa, kysyi opiskelu paljon laskuharjoittelua. Oli ratkottava vaikkapa kaasujen tilojen yhtälöitä. Lisäksi tuli oppia tuntemaan ilmakehän toimintaa. Kuten sitä, miksi ja miten ilmakehä on jatkuvassa liikkeessä matala- ja korkeapaineineen.
Lisäksi ala on hyvin tekninen. Säästä ja ilmakehästä saadaan tietoa sääasemilla tehdyin mittauksin, luotauspalloin, säätutkin ja satelliitein. Laitteet keräävät tietoa lämpötilasta, ilmankosteudesta, tuulesta, sadealueiden kulusta, lumipeitteistä… Tämä kaikki tieto kulkee globaalisti useiden maiden tarpeisiin.
– Sää ei tunne maiden rajoja.
Sitten tekniikka syöttää tiedot tietoteknisten ennustusmallien lähtötiedoiksi. Mutta lopuksi tarvitaan ihmisen panos.
– Meteorologi tekee synteesin, Erkkilä sanoo ja selittää, että ihmisen tehtävä on poimia malleista kulloiseenkin tarpeeseen kaivattavat tiedot sekä vertailla eri mallien tuloksia ja arvioitava kokemuksensa mukaan, mihin suuntaan ennusteen painottaa.
– Ja joskus jokin ei näy malleista, mutta meteorologi voi säähavaintojen perusteella itse vaikkapa varoittaa ukkosesta.
Mieluummin Ylöjärvellä
Kun työ siirtyi Helsinkiin, Pirkanmaalta kotoisin oleva ja Ylöjärvellä jo pitkään asunut Erkkilä ei tahtonut siirtää kimpsujaan pääkaupunkiin. Kakkosasunto ja pendelöinti olivat hänen valintansa.
– Olen jo tottunut näihin ympäristöihin, joten ratkaisu tuntui luontevalta. Helsinki on varmaan hyvä paikka, mutta se on vain turhan syrjässä, kuten joku vanha isäntä joskus hauskasti sanoi.
Uraa on jäljellä vielä kymmenkunta vuotta, eikä Erkkilä osaa vielä tähytä, jatkuuko elämä senkin jälkeen Ylöjärvellä. Mutta sää varmasti pysyy.
– Sää on kaikille sellainen, jota kannattaa seurata. Ja pilvitaivas on joka päivä erilainen ja usein kaunis. Siihen ei kyllästy koskaan.
