Juhani Valanto, 82, on kirjoittanut kirjan Näsijärven höyrylaivaliikenteestä. Teoksessa on mukana lukuisia laivoja myös Ylöjärveltä. Valanto on tehnyt kirjaa varten tuhansia haastatteluita.

Ensimmäisen haastattelunsa Juhani Valanto teki kesällä 1943 kesällä ollessaan kahdeksanvuotias.

Hän käveli kotoaan Amurista Mustanlahden satamaan ja kiinnitti huomionsa pieneen, erikoisen näköiseen höyrylaivaan, joka höyrysi kovasti.

Laivan omisti apteekkari Borg, jolla oli huvila Tervalahdessa. Laivan nimi ei ollut näkyvissä,  ja kysymällä pikkupoika sai tietää sen olevan Vernamo – nimi tuli apteekkarin Verna-vaimolta, jonka mukaan apteekkari oli nimennyt myös huvilansa.

Höyrylaiva oli hyvä esimerkki yksityisistä höyrylaivoista, joilla tamperelaiset matkasivat huviloilleen. Näitä pienikokoisia höyrylaivoja kulki Näsijärvellä 1880-luvulta lähtien. 1910-luvulla markkinoille tulivat ensimmäiset moottoriveneet, jotka syrjäyttivät huvihöyrylaivat osittain.

Näillä yksityisillä höyrylaivoilla kuljettiin myös Ylöjärvelle.

– Näsijärvellä oli paljon huvilaliikennettä Ylöjärvelle. Ylöjärvellä oli paljon isoja saaria, joilla oli isoja huviloita. Saariin pääsi laivalla, ei autolla, sanoo Valanto.

Kirja ilmestyy luultavasti keväällä

Juhani Valannon Amurin asunnon ikkunoista näkyy Särkänniemi ja Mustanlahden satama. Valanto on palannut asumaan juurilleen, lähelle lapsuudenkotiaan.

Valanto syntyi isoisänsä 1870-luvulla ostamaan puutaloon, joka sijaitsi Amurissa tontilla numero 306, Kalliokadulla.

Vaikka Amurissa asui paljon työläisiä, suuret ikäluokat syntyivät vasta 1940-luvulla, eikä Valannon lähellä asunut alkuvuosina samanikäisiä lapsia.

Niinpä pikkupojan askel kulki usein Mustanlahden satamaan laivoja katsomaan. Häntä kiinnostivat myös junat, jotka kulkivat niin ikään kodin ohitse.

Höyrylaivaharrastaja on tehnyt vuosikymmenten aikana noin 2 500–3 500 höyrylaivoihin liittyvää haastattelua. Niiden lisäksi hän on tutkinut arkistoissa asiakirjoja ja historiateoksia ja ottanut lehdistä talteen lukuisia Näsijärven laivoista kertovia juttuja.

Juhani Valanto on koonnut Näsijärven höyrylaivaliikenteen historia -teostaan pitkään ja hartaasti. Kirjan materiaalit ovat nyt kustantajalla, ja teos ilmestynee keväällä.

Kirjassa kerrotaan noin 140 Näsijärven laivasta. Kuvia 400–500-sivuisessa teoksessa tulee olemaan noin 240.

Suomessa vielä noin 90 höyrylaivaa

Työuransa VR:llä ja TKL:n teknisenä johtaja tehnyt Juhani Valanto on kerännyt paitsi aineistoa, myös itse höyrylaivoja.

Suomen Höyrypursiseuran rekisterissä on nykyään 89 höyrylaivaa. Valanto itse on ollut pelastamassa niistä kahta.

Vuonna 1978 Valanto oli osa porukkaa, joka nosti Visuvesi-laivan Näsijärven ja tarkemmin ottaen Tarjanneveden pohjasta. Visuvesi oli maannut 19 metrin syvyydessä 18,5 vuoden ajan.

Höyrylaiva nostettiin, vietiin kunnostettavaksi Pimeesalmen telakalle Ylöjärvelle ja sieltä vielä Tampellan rantaan. Visuveden kunnostamisessa meni 20 vuotta. Lopulta Visuvedestä tuli hyvä laiva, joka kuluttaa saman verran energiaa kuin henkilöauto.

Nykyisin laivan omistus on siirtynyt eteenpäin nuoremmalle ikäpolvelle. Toinen laivan nykyomistajista on Valannon poika.

Juhani Valanto oli mukana pelastamassa myös alle kahdeksanmetristä, höyryllä kulkevaa, rautarunkoista Wiriä.

Höyrylaivat olivat suosittuja matkustusvälineitä vuosisadan vaihteessa

Laivojen houkuttelevuutta lisäsi se, että autoja oli vähän, tiet olivat huonossa kunnossa ja bussit täysiä. Näsijärvellä seilasi myös huvialuksia ja hinaajia.

Juhani Valannon uudessa kirjassa kerrotaan Näsijärven matkustajalaivoista, kuten Teiskosta, Intistä ja Tervalahdesta, jotka liikennöivät Teiskoon.

Suuri osa liikenteestä suuntautui niin ikään Mustastalahdesta Ylöjärvelle ja Kuruun. Ylöjärvelle liikennöivät Vahanta, Ylöjärvi, Länsi-Teisko ja Intti. Intti sai nimensä Kyrönlahdessa olevasta Intin talosta.

Kuruun liikennöivät Kuru ja Vankavesi.

Virroille puolestaan matkasivat Tarjanne ja Pohjola ja Ruovedeltä Vilppulaan Into.

Noin 120–130 henkeä vetävät matkustajalaivat olivat varsin suosittuja 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuoliskolla. Autot olivat 1940- ja 1950-luvulla vielä harvinaisia, ja tiet huonossa kunnossa.

Busseissa saattoi olla niin paljon matkustajia, että Teiskosta sunnuntai-iltana tulevaa vuoroa ajoi kuusi perättäistä linja-autoa, joista jokainen oli aivan täpötäysi.

Laivat olivat siis myös täysien bussien tähden varsin houkuttelevia vaihtoehtoja – joskin laivoissakin oli välillä ahdasta.

Laivoilla rahdattiin maitoa

Juhani Valanto oli itsekin laivamatkustaja. Hän kulki ahkerasti Tampereelta Teiskon mökille Viitapohjaan, kunnes hänen isänsä osti perheen ensimmäisen auton, kuplavolkkarin vuonna 1952.

Matkustajalaivat pysähtyivät matkoillaan lukuisiin laitureihin, 20 pysähdystä oli aivan tavallinen määrä.

Jokaisella pysähdyksellä laivasta heitettiin köydet maihin, avattiin laivan kaiteesta portti, käveltiin maihin lankonkia pitkin ja kannettiin rahtitavarat pois laivasta.

Laivoilla rahdattiin muun muassa maitoa, jota kuljettiin 40-60 litran tonkissa.

– Koko laivan keulakansi saattoi olla aivan täynnä maitoa.

Kerran kun kaikki matkustajien penkit ja myös sinne tänne asetellut telttatuolit olivat täynnä matkustajia, Valannon ei auttanut pikkupoikana kuin istua tonkan päälle.

– Siellä minä sitten istuin lokakuun viimassa.

Matkustajalaivoilla taitettiin työmatkoja, lomamatkoja, mökkimatkoja ja tehtiin vierailuita. Ja tietenkin myös kuljetettiin tavaraa ja ruokaa.

Kävyilläkin pärjäsi…

Matkustajalaivojen lisäksi liikenteessä oli myös toisessa jutussa mainittuja yksityisiä, pieniä höyrylaivoja, jotka olivat usein konepajojen työntekijöiden itselleen tekemiä laivoja. Työntekijät saivat usein luvan tehdä laivoja työpaikoillaan, mutta työajan ulkopuolella.

Näillä yksityisillä laivoilla taitettiin huvilamatkoja tai tehtiin muita huvipurjehduksia.

– Erään karamellitehtailijan lapsia kiukutti, kun heidän isänsä oli niin nuuka. Matkaan ei otettu lämmityspuuta, vaan laiva pysähtyi joka ikisessä saaressa. Lapsilla oli mukana säkit, joihin he keräsivät poltettaviksi käpyjä.

Kolmas isoin laivatyyppi olivat hinaajat. Ylöjärvellä Pimeesalmen telakalla talvehtivat esimerkiksi AB J.W. Enqvist Oy:n Ukko ja Louhi.

Torpparin poika hankki hinaustuloillaan maatilan

Näsijärven höyrylaivat liittyvät myös oman sukuni historiaan. Isäni vaari Esaias (Esajas) Lehtinen teki nimittäin Näsijärvellä polttopuukauppaa.

Ylöjärveläisestä Esaias Lehtisestä tuli ensimmäisen hinaajansa osaomistaja onnettoman sattumuksen tuloksena.

Vuonna 1887 valmistunut Ketterä oli puoliksi matkustajalaiva, puoliksi hinaaja. Vuonna 1888 kun laiva oli matkannut Pengonpohjaan, sen kattila räjähti, koska kattilassa oli ollut liian vähän vettä.

Kattilan osat sinkoilivat kauas, yksi möhkäleistä jopa satojen metrien päähän. Onnettomuudessa kuoli omistajan poika, eikä laivan konemestari palannut enää töihin.

Omistajat ostivat toisen laivan nimeltä Wirtai. Laivalle tarvittiin konemestari, ja tähän työhön pestattiin konemestariksi valmistunut Esaias Lehtinen, josta tuli niin ikään uuden laivan osaomistaja.

Ei kulunut kauaakaan, kun myös Wirtaille sattui onnettomuus vuonna 1891. Wirtai oli matkannut Virroille hakemaan polttopuuta. Oli pimeä marraskuun ilta, ja matkaajat lähtivät yöksi pois laivalta. Myös laivalle vahdiksi jäänyt mies päätti lopulta lähteä muualle nukkumaan.

Laivalla syttyi sillä aikaa tulipalo ja se upposi. Wirtain omistajat eivät kuitenkaan lannistuneet vaan hankkivat uuden laivan.

Polttopuun toimittaminen Tampereelle oli tuottoisaa hommaa, ja Esaias Lehtinen, torpparin poika, rikastui hinaaja- ja proomuhommissa niin, että pystyi ostamaan Ylöjärven Kyöstilästä maatilan vuonna 1905.