Vuoden opoksi valittiin Viljakkalan yhtenäiskoulun opinto-ohjaaja, jonka avain opetukseen on aito välittäminen.
– Valoisa ja iloinen persoona, Viljakkalan yhtenäiskoulun oppilas Katariina Graeffe kuvaa opoaan Emmi Hannukselaa.
Opoa kehutaan myös asiantuntevaksi, selkeäksi, huolehtivaksi ja kannustavaksi.
– Kun olin epävarma, pärjäänkö yliopistossa, Emmi sanoi, että minusta voisi tulla vaikka presidentti! Venla Ahlgrén kiittää tsempistä.
Kehut lämmittävät äskettäin vuoden opoksi valittua Hannukselaa.
– Näihin asioihin tähtään, joten on tosi hyvä, että ne myös välittyvät, opo iloitsee.
Aidosti kiinnostunut
Hyvä opo onkin oppilaiden mielestä avoin, rento ja kannustava persoona. Sellainen, jonka kanssa uskaltaa jutella ja joka ei tyrmää ideoita.
Tähän pääsee Hannukselan mielestä empaattisella asenteella, tunteella.
– On oikeasti kiinnostunut, välittää oppilaista ja uskoo heihin. Ei voi sanoa, että on hyvä opo, kun tekee näin, näin ja näin, vaan hyvä opetus tulee tunteen kautta, opo sanoo.
Toki asiantuntemusta on oltava, mutta se on Hannukselasta jotain, mitä kuka tahansa voi oppia. Kun tunne on pontimena, tiedotkin kyllä saa haltuun.
Kiitetyn opon ominaisuudeksi mainitaan myös kokeilunhalu. Se on Hannukselan mielestä hyvästä silloin, kun se lähtee tarpeesta. Hän ei muuttaisi hyväksi havaittua vain muodon vuoksi, vaan tarttuu ideoihin silloin, kun ne parantavat opetusta.
– Vauhtisokeuteen ei kannata lähteä. Minulle tulee hullujakin ideoita, mutta vauhtisokeuteen ei päädytä, kun tehdään porukalla ja muut jarruttelevat. Muuten mopo kaatuu, opo puntaroi ja harmittelee, kuinka opettajia usein syytetään muutosvastarintaisiksi, vaikka kyse olisi järjen kanssa harkitsemisesta.
Tietoa hakien, sääntöihin nojaten
Haaste on toki työssä tarvittavan tiedon valtava määrä, joka maailman muuttuessa vain kasvaa.
Tähän Hannukselan resepti on ahkera tiedonhaku – opojen Facebook-ryhmästä, opojen yhteistapaamisista, koulutuksista, suoraan oppilaitoksista.
Kärryillä pysyminen ei ole Hannukselalle tuskaisaa, sillä hän etsii tietoa mielellään, vapaa-ajallaankin. Toki hän huomauttaa, että opona pärjää vähän vähemmälläkin. Sitä paitsi opoille voidaan varata työssä aikaa ammattitaidon kehittämiseen.
Myös oppilaiden sielunmaisema haastaa. On valinnanvaikeutta, paineita, häiriökäytöstä.
Nämä seikat kysyvät opolta ihmistuntemusta. On tutustuttava oppilaisiin ja valittava sanansa kunkin persoonan mukaan. Oppilaat kiittävätkin opoaan juuri tästä.
– Hän ottaa kaikki eri tavalla huomioon, Emmi Uotila sanoo.
– Ja hän on kärsivällinen. Hän antaa vaihtaa mieltä, Janina Helenius kiittää.
– Ja koska olen optimistinen, minun on helppo jakaa optimismia muuallekin, opo tuumaa.
Häiriökäytökseen Hannukselan ratkaisu on opettajien yhteiset säännöt. Ja jos jokin tilanne yllättää, on vain luovittava ja sitten yhdessä linjattava toimintaperiaatteita lisää.
Hyvä juttu CV:ssä
Hannuksela on kuitenkin vasta uransa alussa. Miten jaksaa tällä otteella vastakin?
Opo uskoo jaksavansa, koska ei ole kyynistynyt oikein missään, nuorisokotikesätöissäkään. Nuoruuden naiiviuskin on jäänyt taa, joten opo osaa hyväksyä epäonnistumisensa.
Viljakkalassa hän ei kuitenkaan linjaansa voi pitkään jatkaa, vaikka haluaisikin, sillä hän on sijainen.
Tunnustus varhaisessa vaiheessa uraa tuntuu Hannukselasta mielettömältä.
– En aluksi voinut uskoa, että he ovat tosissaan. Jos en tällä merkinnällä CV:ssä saa töitä, en tiedä, mitä olisin voinut tehdä enemmän tai paremmin.
