Ystävyys on esillä lukuisissa kirjoissa, mutta milloin se oikeastaan on kirjan varsinainen teema?
Kun pyysimme Leijan kirjastonhoitajaa Elisa Rantaa poimimaan ystäväaiheisia kirjoja, hänelle putkahti oitis jokunen hyvä mieleen. Yhtäältä suosittua lukemistoa, toisaalta aihetta tavallisesta poikkeavasta vinkkelistä katsovaa luettavaa.
Ja löysi hän tarjokkaita muitakin, jo ihan naputtelemalla kirjastotietokantaan hakusanan ystävyys. Mutta perään oli vedettävä pakkia. Eivät kaikki sittenkään olleet niin osuvia esimerkkejä.
– Onko esimerkiksi kyse ennemmin kiitollisuudenvelasta kuin ystävyydestä? Tai jos kaverit seikkailevat, pääasia saattaa olla se, mitä tapahtuu, eikä ystävyyssuhde, Ranta puntaroi.
Ystävyyttä vai ei?
Niin, ystävyyden yleisyys kirjallisuuden aiheena ei ole ihan yksinkertainen pala purtavaksi.
Pirkanmaan kirjastojen tietokannasta jo aikuisten kirjallisuudesta hakusanalla ystävyys löytyy parituhatta opusta. Ja lasten- ja nuortenkirjallisuudessa se on kestoaihe. Mutta.
– Jos haulla saatuja kirjoja rupeaa kriittisesti katsomaan, niin kyllä aika monta raakkaisin pois, Ranta kuvaa, kuinka on mietittävä, onko kyse todella ystävyydestä vai jostain muusta ilmiöstä tai onko ystävyys kirjassa vain sivujuonne.
Ja sitten niissäkin kirjoissa, joista tietokantaan ei ole merkitty ystävyys-asiasanaa, voi silti olla mukana ystävyyttä. Tai niissä genreissä, joista äkkiä ajattelisi ystävätematiikan uupuvan, sitä sittenkin on. Onko siis kyse ystävyyttä käsittelevistä kirjoista?
– Ystävyys on koko ajan läsnä oleva asia elämässä. On melkein mahdoton kuvitella kirjaa, jossa ystävyys ei olisi jollain tapaa läsnä. Onhan vaikka dekkareissa poliisiporukoita.
Ystävyyttä selvästi käsittelevissä kirjoissa aihepiirin yleisin ilmentymä on Rannan mukaan se, että ystävien kanssa tehdään jotain.
– Tavataan, vietetään aikaa, jaetaan ilot, surut ja seikkailut.
Lisäksi ystävyyttä voidaan käsitellä sen löytämisen ja sen merkityksen huomaamisen vinkkelistä.
– Siitä, kuinka paljon ystävyys tuokaan iloa ja väriä elämään.
Vastapuolena taas ovat ystävyyden nurjia puolia käsittelevät kirjat.
– Pettäminen, hyväksikäyttö, mustasukkaisuus, yksipuolinen ystävyys, roikkumaan jäävä ystävyys, vaikka se ei enää antaisi mitään…
Avaimia elämään
Ystävyysaiheisista kirjoista lukija voi saada tietysti makoisan tarinan mutta myös eväitä ajatteluunsa.
Hän voi peilata kirjassa kerrottua omaan elämäänsä. Niin lukija voi saada ituja ystävyyssuhteidensa käsittelyyn ja vaikkapa lohtua siitä, että toisetkin kokevat pulmia ja selviävät niistä.
– Oppii arvostamaan omia ystävyyssuhteita ja tajuaa, että niitä pitää myös hoitaa.
Ystävyyskuvaukset voivat auttaa myös ymmärtämään muiden ystävyyttä ja ystävyyden moninaisuutta.
– Ymmärtää, että aa, tuollaistakin ystävyyttä voi olla ja että sekin voi toimia.
Kirjastonhoitaja vinkkaa – kolme kirjaa ystävyydestä
Mikael Bergstrandin trilogia kertoo, kuinka keski-iän kriisiä poteva ruotsalaismies löytää yllättävän ystävyyden.
Kun hiusrajan paetessa ja vyötärönympäryksen kasvaessa elämä on harmaata, herra lähtee Intiaan. Siellä matkalaiseen iskee kuitenkin inha ripuli, joka painaa hänet hotellihuoneen vuoteeseen. Vaan matkanjärjestäjäpä lähettää miehen luo paikallisen nuoren miehen, joka osoittautuu aika vekkuliksi.
– Siitä alkaa ystävyys, vähitellen, koska miesten kulttuurit, tavat toimia ja luonteet ovat niin erilaiset. Ruotsalainen on aluksi varautunut, toinen avoin ja hersyvä. He kuitenkin huomaavat viihtyvänsä toistensa seurassa, kirjastonhoitaja Elisa Ranta kuvailee.
Hän tuumaa, että kotimaiseen viihteeseen tottuneille kirjasarja voi olla turhankin eksoottinen mutta että arkensa harmaaksi kokeville tarina tarjoaa piristystä.
– Tarinaa on kuvattu riemastuttavaksi ja lämminhenkiseksi. Se on ihan totta!
Ystävyys ei aina ole yksinkertaista. Joskus se koettelee. Helen Garnerin Vierashuone kertookin tarinan ystävyyden kääntöpuolista.
– Nainen sairastuu syöpään ja menee hoitojen ajaksi ystävänsä vierashuoneeseen asumaan. Mutta siellä olo pitkittyy. Sairaan tila huononee, ja hän tarvitsee enemmän apua ystävältään, Ranta kertoo tematiikan lähtökohdista.
Sairaus käy vakavaksi, mutta potilas ei sitä myönnä. Hän myös turvautuu uskomushoitoihin, joihin ystävä suhtautuu epäillen. Ystävä joutuu vaikeiden kysymysten eteen.
– Kuinka pitkälle ystävä hyväksyy kaiken sanomatta totuutta? Ja missä vaiheessa pitää pistää piste auttamiselle? Ranta kuvailee ja toteaa kirjan panneen hänet todella pohtimaan näitä ystävyyden dilemmoja.
Ranta vinkkaakin, että kirjan herättämät kysymykset ovat antoisia kaikille.
– Kuka vain voi joutua tällaiseen tilanteeseen, joten asiaa on hyvä pohtia. Tämä kirja pistää pohtimaan, mihin itse vetäisi rajat.
Miljonääri-isä pystyy hankkimaan pojalleen kaikkea. Vain yksi puuttuu. Hyvä ystävä.
– Pojalla on oma formularata ja auto, mutta eihän siellä ole kivaa yksinään ajella, kirjastonhoitaja toteaa.
Ja kas, tämänkin pulman isä päättää ratkaista rahalla. Vaan isän viritys paljastuu pojalle.
– Ja poika tulee vain entistä surullisemmaksi.
Mutta onneksi lopulta löytyy aitoakin ystävyyttä. Kirjan sanoma onkin tosi ystävyydessä.
– Kyllä oikean ystävyyden tunnistaa, ja feikkiystävyys paljastuu. Kirjassa on opetus, että raha ei tuo onnea ja olet todella rikas, jos sinulla on hyviä ystäviä!
Opetuksen lisäksi kirja suo helppolukuisen – isotekstisen ja kuvin höystetyn – tarinan. Niinpä tässä olisi Rannan mielestä oivallinen tarjokas vähän lukeville pojille, joiden lukeneisuudesta kannetaan huolta. Toki kirja sopii tytöillekin. Ja kaiken hyödyllisen antinsa ohella kirja viihdyttää.
– Tämä on hauska kirja!
