Metsäkyläläinen, 20–50-luvun tyylistä musaa bändeineen esittävä laululintu nähdään sunnuntaina X Factorissa yhtyeensä Three Decadesin kera.
Haastattelupenkkiin istahtaa leidi pallokuvioidussa kellomekossa. Iso kukka koristaa pöyheäksi laitettua tukkaa, ja nappikorvikset kruunaavat kokonaisuuden.
Tämä pin-up-tyyliin laittautunut nainen nähdään sunnuntaina bändeineen X Factorissa, ja onpa yhtye jo vilahtanutkin mainoksissa ja viime jaksossakin.
Ohjelmaan ylöjärveläisen Tuija ”Gilda” Lehtosen bändi päätyi, kun Lehtonen näki kisahakumainoksen ja innostui.
– Ehdotin hakua bänditovereilleni Sparkille ja Cherrylle. He olivat aluksi vähän että ”ei”, mutta sitten he lämpenivät, hän kertoo hymyillen.
Lisäpotkua musatyölle
Vaan ei Lehtonen ole ensikertalainen musiikin saralla.
Hän on esittänyt musiikkia työkseen jo vuodesta 1982, ensin tanssimuusikkona ja sitten jazzlaulajana. Hän on esiintynyt monien bändien kanssa, soolona ja duossa Ylöjärven Elviksenä tunnetun Aronin kanssa. Piano- ja laulutuntejakin hän on antanut sekä johtanut kuoroa.
Three Decades on ollut pystyssä jo vuodesta 2015. Siltä on tullut julkaisuja, ja se on päässyt radiosoittoon, ulkomaillakin.
Miksi siis kisaan, nyt?
Takavuosina Lehtonen on kyllä pariin kisaan osallistunut, mutta sittemmin hän ei ole kisoja kaivannut, sillä töitä on riittänyt. Bändin kanssa sen sijaan tuli hyvä hetki kisalle.
– Bändi on nyt hioutunut. Ja nyt kun meillä on näin hyvä konsepti, ajattelimme kokeilla. Tämä bändi on nyt pääprojektini, joten haluan viedä sitä eteenpäin. Minulla rupeaa tulemaan ikä vastaan. Nyt on toimittava tai ei koskaan.
Bändi hamuaa kisasta vielä lisää näkyvyyttä ja kontakteja. Markkinoinnissa on näet iso työ, joten kaikki konstit ovat hyvästä. Silkan voiton perässä bändi ei siis mittelöön lähtenyt.
– Niin pitkälle en halunnut edes ajatella. Lähdimme katsomaan, miten kisassa käy. Ja ehkä kisan kautta voi poikia lisää töitä. Ei noissa kisoissa voitto ole pääjuttu.
Jännitys tiessään
Koitos ei vaatinut yhtyeeltä valtaisia valmisteluja. Yhdessä harjoiteltiin puolisen päivää. Yhtye kun ei muutenkaan treenaa paljon yhdessä, vaan kukin harjoittelee tahoillaan ja yhdessä sitten vain pannaan osaset nippuun. Nyt tosin bändi vielä teki biisistä lyhennetyn version ja treenaili koreografioitakin.
– Teimme pikku show’n.
Biisiksi valikoitui Don’t cry for Louie, josta tekemänsä musiikkivideon yhtye lähetti ääninäytteeksi kisaan hakiessaan. Yhtye mietti toistakin kipaletta, mutta kun tuotantoyhtiö ehdotti videobiisiä, joka siihen oli alkujaan vaikutuksen tehnyt, siihen yhdessä päädyttiin.
Itse h-hetki oli lyhyt. Jännitys ei Lehtosta kutitellut, vaan pikemminkin hänen piti kulisseissa odottelun jälkeen kerätä energiat taas värisemään.
– Minua ja Sparkia ei jännittänyt, mutta Cherry sanoi, että hän oli ihan jäätynyt!
Omaa oloaan Lehtonen kuvaa rennoksi.
– Kuvausten tekniikka oli niin hyvä, että oli turvallinen olla.
Lopulta boogiemummoksi
Musiikki ei ole ollut Lehtosen ainut sarka. Vuosien ajan hän on vetänyt liikuntatunteja sekä tarjonnut hieronta- ja hoitopalveluita.
Gilda Galleria -jumppatilan suljettua taannoin ovensa Lehtosen liikuntasarka on hiipunut, ja nyt nainen keskittyy musiikkiin, joskin jatkaa jonkin verran liikunnankin saralla. Tavoitteena on tehdä musiikista taas päätyö.
– Haluan tehdä bändin kanssa pitkäsoiton ja saada lisää keikkoja, Lehtonen visioi ja toivoo bändille esiintymisiä ulkomaillekin.
Lehtonen tekisi mieluusti sovituksia muillekin muusikoille. Nyt jo jonkin verran bändissä maistelemaansa boogie woogie -pianonsoittoakin hän haluaisi oppia lisää.
– Minusta tulee boogie woogie -mummo uran jälkeen! hän hihittää.
Telkkarijakson tulosta ei vielä voi kertoa, mutta kävi kisassa miten vain, näihin tavoitteisiinsa Lehtonen vakaasti tähtää.
