Vuoden 2017 Ars Fennica -kuvataidepalkinto myönnettiin Siivikkalassa lapsuutensa ja nuoruutensa asuneelle Kari Vehosalolle, jonka taide panee pohtimaan asioita uudelleen.
Suomen suurin kuvataidepalkinto osui kuin osuikin ylöjärveläistaustaisen miehen kohdalle. Se sai Kari Vehosalon onnelliseksi, vaikka hän katsookin, että taidekilpailut ovat aina näkemyksistä riippuvaista arpapeliä.
Palkinto ilahduttaa miestä, koska se on merkittävä ja kilpailussa on aina ollut korkeat kriteerit ja taso. Voittajan valinnut kuraattori Beatrix Ruf kehuukin ehdokkaiden työn tasoa ja toteaa, että valinta oli siksi vaikea.
Ruf kertoo, että vieraillessaan Vehosalon työhuoneella hän sai syvällisesti ja järisyttävästi kokea, kuinka tuttukin voi kaamealla tavalla muuttua oudoksi.
Hän kuvaa, että Vehosalon työt murentavat merkityksiä sekä kyseenalaistavat ja rakentavat uudelleen asioita. Ruf toteaa, että töiden myötä varmat esteettiset ja filosofiset käsityksemme törmäävät petolliseen kauneuteen. Myös eri tekniikoiden yhdistäminen saa Rufin mielestä
aikaan häiritsevän kokemuksen.
Vehosalo, joka yrittää usuttaa katsojan pohtimaan nähtyä uudelleen, tunnistaa kuvauksista itsensä.
– Ehkä tässä voi pikkaisen taputtaa itseään olalle ja sanoa, että ainakin jossain on onnistunut, Vehosalo iloitsee siitä, että palkitsijakin näkee töissä sitä, mitä taiteilija itse hakee.
– Ja olen onnellinen, että alallaan merkittävä ihminen katsoo taiteelliset periaatteeni arvokkaiksi, että tällä työllä on jotain yhteiskunnallista merkitystä, yhteiskuntakriittisen taiteen tekijä tuumii tunnustuksesta.
Ennakkohaastattelussamme Vehosalo totesi, että palkitseminen ei muuttaisi hänen motivaatiotaan ja periaatteitaan, lähinnä helpottaisi taloudellisesti hetkeksi. Samalla linjalla hän on yhä.
– Nyt myydään heti kaikki periaatteet! Eeei, kaikki jatkuu kuten ennenkin, työintoinen mies sanoo ja murjaisee 40 000 euron palkintorahoista:
– Ehkä ostan purjeveneen, joka saa nimen Mistake one, niin ei tarvitse enää miettiä, mitä rahalla tekee.
