Sisällissota on Suomen historian häpeäpilkku. Työväenmuseo Werstaan luentosarja nostaa esiin vaietut muistot.
Suomi 100 -juhlahumua seuraa huomattavasti ankeampi merkkivuosi, kun sisällissodasta tulee keväällä kuluneeksi sata vuotta. Veljessodan haavat olivat niin syviä ja häpeällisiä, että niistä on tähän päivään asti mieluiten vaiettu.
– Sisällissotaa ei pidä unohtaa, jotta muistaisimme, mihin emme enää koskaan halua joutua. Toivon, että osaisimme arvostaa kansallista yhtenäisyyttä ja torjua meneillään olevaa yhteiskunnan kahtia jakautumista, työväenmuseo Werstaan sisällissota-aiheisen luentosarjan aloittava tutkija, VTT Olli Kleemola sanoo.
Kleemola avaa luentosarjan esittelemällä 45 minuutin aikana kolmisenkymmentä sisällissodan aikaista valokuvaa, joita on käytetty milloin kummankin osapuolen propagandana. Tarinat kuvien takana osoittavat, että loppujen lopuksi sotasankaruus on varsin häilyväinen ja helposti katoava sankaruuden laji.
– Luento avaa näköaloja myös siihen, miten historiaa meille välitetään ja miten vielä nykyäänkin kuvat voidaan valjastaa välittämään aivan toisenlaisia arvoja kuin kuvaaja on ehkä ajatellut, Kleemola toteaa.
Vuoden 1918 sota kosketti koko kansaa ja koetteli rajusti niitäkin, jotka onnistuivat välttymään varsinaisilta taisteluilta. Kevään mittaan Werstaan luennoilla kerrotaan muun muassa nälästä, joka kuritti suomalaisia ja pirkanmaalaisia keväällä 1918, kenkätehtaan työläisten ja koulutyttöjen arjesta sekä veljessodan uhrien hautaamisesta kahtia jakautuneeseen maahan.
Luentojen yhteydessä kannattaa tutustua Werstaan Vapauden museo -suurnäyttelyyn, jossa sisällissodan naiskaartilaisen housut, kieltolain aikainen pontikkapannu, 1970-luvun äitiyspakkaus ja etelänmatkojen kuva-albumi kertovat suomalaisen arjen muuttumisesta. Museossa pääsee sodanaikaisen pommisuojan tai suuren mielenosoituskulkueen tunnelmaan ja voi laskea liukumäkeä entisajan päiväkodissa.
