Peligraafikkona Niina Koivusalo toteutti muiden suunnittelemia kuvioita. Nyt hän nauttii oman luovuutensa virrasta ja abstrakteista linjoista.
– Saan suunnattoman ilon tunteen, kun pääsen näkemään, mitä itse osaan. En tee vain jotain, mitä minun käsketään tehdä.
Ei jää epäilystäkään: Niina Koivusalo pursuaa innostusta ja onnellisuutta. Hän on päättänyt tarttua omiin haaveisiinsa ja tehdä niistä totta.
Ylöjärven Haavistolla asuva Niina Koivusalo on piirrellyt pienestä pitäen. Tie vei Savonlinnan taidelukioon, Kokkolan Pohjoismaiseen taidekouluun ja lopulta Turun Taideakatemiaan opiskelemaan digitaalista taidetta. Vähän vahingossa Koivusalo päätyi pelialalle ja työskenteli pelifirmoissa graafikkona monta vuotta.
Pelialalla graafikko ei juuri pääse hersyttelemään omalla luovuudellaan. Visuaalisesta ilmeestä vastaava AD on ainut, joka voi päättää pelin tyylin. Graafikoiden työ on Koivusalon mukaan pitkälti liukuhihnatyötä: otetaan mallia AD:n tyylistä ja toistetaan sitä.
– Olin pitkään tehnyt muiden tyylillä. Työpäivien jälkeen en ollut jaksanut vääntää omaa taidetta. Siksi halusin vihdoin alkaa tehdä omaa juttua ja käyttää luovuuttani.
Kun viimeisin työrupeama pelifirmassa loppui, Koivusalo sai sopivan sapattivapaan ja aikaa tehdä omaa juttuaan. Sitä omaa juttua ovat abstraktit guassimaalaukset ja tussigrafiikka.
– Guassiväreillä maalaan melko pyöreitä muotoja ja käytän kylläisiä sävyjä. Myöskään tussigrafiikkatyöni eivät esitä mitään, vaan kuvat koostuvat graafisista linjoista ja viivoista, hän kertoo.
– Kaikki aiemmat työni ovat olleet esittävää taidetta. Tuntui, että esittävän taiteen osaan jo hyvin. Halusin hypätä kohti tuntematonta ja kokeilla, miltä abstraktin tekeminen tuntuu. Se tuntuu hyvältä ja omalta.
Kevään aikana Koivusalo aikoo hakea taideapurahaa ja toivoo saavansa isomman gallerianäyttelyn Tampereelle.
– Oman jaksamisen kannalta on todella tärkeää tehdä sellaista, josta oikeasti nauttii.
Kommentointi on suljettu.