Suomen juhlavuosi poiki Ylöjärvellekin tukuittain teemaohjelmaa. Suomi-kuva kupli perinteikkyyttä, kehitystä, talkoohenkeä, luontoa ja iloa.
Vielä vuosi sitten maamme juhlavuosi herätti Ylöjärven toisessa Suomi 100 -vastaavassa Annastiina Airaksisessa pientä paniikkia. Tapahtumakalenteri uupui juhlavuoden tapahtumia.
– Mietin, mikä torso tästä oikein tulee, hän virnistää nyt, kun tietää pelkonsa turhaksi.
Vuoden mittaan kalenteriin pulppusi ohjelmaa, ihan kuten muuallakin Suomessa.
– Ihmiset halusivat osallistua mitä erilaisimmilla tapahtumilla. Kaikki oli hyvin Suomi 100:aa, Airaksinen toteaa hymyillen.
Hymyssä suin on myös toinen vastaava Minna Vallin, joka ei pane pahakseen kritisoituakin intoa liittää yhteen jos toiseen Suomi 100 -leima.
– Mielestäni oli aika hauskaa, että tehtiin juhlavuotta reippaasti, hän tuumaa runsaudensarvesta.
Satoja tapahtumia
Suomi 100 Ylöjärvi -Facebook-yhteisöäkin ylläpitäneen kaksikon tietoon tuli satoja tempauksia kotikulmiltamme. Osaa ottivat koulut, päiväkodit, vanhus- ja vammaisyksiköt, nuoriso-, liikunta- ja kulttuuripalvelut, seurakunta, järjestöt, yritykset…
Kaupunki myös tuki ohjelmiston syntyä. Suomi 100:aa tänä vuonna suosinutta talkoo- ja avustusrahaa jaettiin juhlavuoden tapahtumille tuhansien eurojen edestä. Kaupungin hallinnonalatkin saivat teemarahaa, yhteensä 10 000 euroa. Käyttivätpä yksiköt tempauksiin omaakin perusbudjettiaan. Lisäksi kaupunki soi teematapahtumille tiloja ilmaiseksi.
Tuin ja muin ponnistuksin saatiin aikaan konsertteja, näyttelyitä, luentoja, teemapäiviä, juhlia… Talkoiltiin seppeleitä sankarihaudoille, kestittiin juhlalounaalla sadan vuoden iälle yltäneet kuntalaiset, liputettiin läpi itsenäisyyspäiväyön…
Piirtyi hieno maa
Vastuukaksikon mielestä ohjelmisto heijasteli maastamme juhlasta huolimatta tavallisia asioita ja perinteitä, sellaisia kuin sesongin kasvikset.
– Voisi kuvitella, että ilotulitukset olisivat paukkuneet ja olisi ollut glamouria, mutta olikin kansanläheisiä asioita, Airaksinen toteaa.
Pinnassa oli myös iloa pönötyksen tai silkan sodan korostuksen sijaan. Luontokin korostui.
– Se kertoo kaipuustamme olla luonnon kanssa yhtä ja arvostuksestamme luontoa kohtaan.
Toisaalta näkyi kehitys. Voitiin yhtä lailla askarrella kuuraketti kuin tarkata vanhaa kenkää.
Ja tästä kaikesta uskallettiin olla ylpeitä.
– Ehkä me suomalaiset vähän itsekin yllätyimme, kuinka hieno maa meillä on.
Vuoden yhdessä-teemakin näkyi, kun vaikkapa sukupolvet kohtasivat lasten vieraillessa vanhusten luona tai luotiin ohjelmaa porukalla.
– Olen ylpeä yhteis- ja talkoohengestä. Sekin on suomalaista.
Taas tapahtuu
Tänä vuonna on sitten aika huilata isosta teematohinasta – ennen vuonna 2019 koittavaa Ylöjärven 150-vuotisjuhlintaa.
Tämä ei silti tarkoita, että tapahtumakenttä hyytyy. Luvassa on tavallisen vuoden tapaan ohjelmaa mutta myös uusia avauksia, jopa isoja, kuten Eppu-veistos juhlistuksineen, ja kiintoisia, kuten seitsemän kunnan yhteinen seutumuseotutkija tai vanhainkodin yhteyteen viriteltävä kulttuuriantia ympärilleen suova taiteilijan työhuone.
– Toivoisin, että Suomi 100 olisi inspiroinut uusia tekijöitä. Ja toivon, että ihmiset ymmärtäisivät, että täällä on paljon tapahtumia ja löytäisivät niihin, Airaksinen tähyää.
