Kerron tässä Viljakkalassa Karhen kylässä olevan Nopan tilan vanhasta jo hävitetystä saunasta.
Maalla sauna rakennettiin pihapiiriin erilliseksi rakennukseksi. Vielä 1900-luvun alkupuolella saunarakennus tehtiin korkeaksi ja isoksi rakennukseksi.
Nopan tilalla oli 1800-luvun lopulla rakennettu iso savusauna eli siinä ei ollut savupiippua. Kiuas oli iso kivikasa, jossa oli tulisija. Tulisijan päällä oli iso muuripata, jossa vesi lämpeni saunaa lämmitettäessä. Saunaa käytettiin moninaisesti – ei pelkästään kylpemiseen.
Sauna oli ennen, kuten tunnettua, synnytyspaikka. Tässäkin Nopan saunassa synnytettiin minun tietojen mukaan ainakin kymmenen lasta ja minä siinä joukossa vuonna 1923. Synnytyksissä avusti kylältä löytyvä maallikko, lapsenpäästäjä eli sen ajan kätilö.
Syksyllä teurastusten jälkeen lihat suolattiin ja osa lihoista palvattiin saunassa. Sauna lämmitettiin silloin leppäpuilla edellisenä päivänä kertaalleen ja seuraavana aamuna aloitettiin palvaus. Lihat siis tuotiin roikkumaan saunaan ja saunaa lämmitettiin leppäpäuilla edelleen. Sauna pidettiin sopivan lämpöisenä ja savuisena reilun vuorokauden tai pari. Sähköä ja kylmälaitteita ei silloin ollut, mutta palvattu liha säilyi hyvin kellarissa.
Kaljan valmistuksessa tarvittiin maltaita. Maltaat valmistettiin ohrasta ja ruisviljasta saunassa. Vilja pantiin juuttisäkkeihin. Vilja kasteltiin ja tuotiin edellisenä päivänä lämmitettyyn saunaan. Saunaa lämmitettiin vielä hieman, jotta lämpö oli sopiva.
Parin päivän kuluessa vilja alkoi itää lämmössä ja kosteudessa. Silloin vilja levitettiin saunan parvelle kuivumaan ja sauna lämmitettiin uudelleen, jotta vilja kuivui hyvin ja maustui savulla.
Kuivat jyvät jauhettiin karkeiksi maltaiksi, jotka säilyivät hyvin, kunnes niistä tehtiin kaljaa ja sahtia. Mainittakoon, että sahdin alkoholiprosentti oli 9–10.
Kankaita varten tarvittiin pellavia. Kun pellavat leikattiin, ne vietiin pitkinä lyhteinä saunaan parvelle kuivumaan. Sauna oli edellisenä päivänä hyvin lämmitetty. Kuivat pellavat käsiteltiin saunassa loukulla, lihdalla ja häkilällä. Sen jälkeen ne vietiin tupaan ja kehrättiin langoiksi, joista tehtiin kangaspuilla kutoen pellavakangasta.
Perunat idätettiin haaleassa saunassa keväällä.
Saunat, kuten Nopankin sauna, olivat isoja. Saunominen tapahtui siten, että koko talon väki kylpi yhtä aikaa töiden jälkeen. Yhteissaunomisella varmistettiin se, että lämpöä riitti kaikille.
Kiukaan kulmalla oli pieni öljytuikku valaisemassa. Saunan parvessa oli usein kuivattavaa, vaikka siellä kylvettiin. Vihta piti olla aina ja vihtominen aloitettiin selästä ja ylävartalosta. Kesällä liikuttiin paljasjaloin ja jalat vihdottiin viimeiseksi.
Sauna lämmitettiin aina lauantaisin, mutta riihitöiden aikaan joka ilta. Sauna oli monipuolisen tärkeä. Tällaista saunakulttuuri oli ennen maalaistalossa.
PAAVO MÄNTYNIEMI
