Suomi 100 -pöhinä yltää päiväkoteihinkin, ja suomalaisuus on tärkeä varhaiskasvatuksen sisältö. Muita kulttuureja unohtamatta.
Millainen on Suomi?
– Hieno paikka, missä oppii kaikkea! Rinteen päiväkodin tenava Jesse Jamalainen hihkaisee.
– Ihanan tuoksuinen, tuumaa Jemina Lindgren ja selittää, että kukat tuoksuvat kesäisin.
Suomi on kuulemma myös paikka, jossa on luontoa ja metsää ja vähemmän hotelleja kuin Espanjassa ja jossa ei kasva appelsiineja.
Suomalaiset puolestaan todetaan kilteiksi ja mukaviksi. Naperot tuumaavat, että suomalaiset puhuvat suomea ja poikkeavat ihonväriltään ja ruokailutavoiltaan monista muista. Mutta voi huonostikin suomea puhuva olla suomalainen, he nyökkäävät. Tai erivärinen kuin moni meistä.
– Omar, hän tuli Suomeen! Peetu Venemieskin tietää esimerkin.
Koko vuosi Suomea
Suomi on ollut Rinteen päiväkodissa huulilla koko vuoden.
Suomi 100 -hengessä on tehty valokuva- ja maataidenäyttelyä, leikitty perinneleikkejä ja veisattu perinnelauluja, luettu kirjoja. On tutustuttu ruoka-aineksiimme juuresraadissa ja elonkorjuujuhlassa, tehty tuttavuutta kansallislajeihin, suomalaiseen musiikkiin…
Lista on pitkä, ja se huipentui itsenäisyyspäiväviikon juhliin ja näyttelyyn.
Päiväkoti on ottanut osaa juhlavuoteen, koska suomalainen kulttuuri juhlapäivineen on osa varhaiskasvatusta. Ja kun aihe on ilmoilla kaikkialla, on päiväkodinkin noteerattava se ajankohtaisena ilmiönä ja juhlimisen arvoisena asiana.
– Näkyväthän meillä muutkin asiat, kuten halloween, niin miksei myös meidän itsenäisyytemme, lastentarhanopettaja Jussi Ritola toteaa.
Suopeaa suomalaisuutta
Näin on syystäkin. Kansallisidentiteetti alkaa muotoutua jo pienestä pitäen, ja Ritola kollegoineen katsoo päiväkodin välittämien arvojen olevan iso osa tätä lapsen kasvua.
– Kyllähän ne kantavat pitkälle aikuisuuteen asti, lastentarhanopettaja Annukka Pirttinen toteaa juurtuvista arvoista.
Suomalaisuutta ei tietenkään voi värittää pilteille syväluotaavin analyysein. Kasvatus mukautuu lasten maailmaan. Voidaan toki pitää opetustuokioita, mutta lasten tapaan vaikkapa presidentistä tai Suomen lipusta jutellen.
Paljon välittyy puuhan kautta. Kieli ja kulttuuri kuplivat vaikkapa loruissa sekä perinne- ja nykyleikeissä. Askartelu ja taiteilu saattelevat aiheiden äärelle ja tuovat oppia esimerkiksi asioita kartalle sijoiteltaessa.
Paljon tarttuu taskuun ohimennen. Asiat tulevat puheeksi vaikka ruokapöydässä, metsässä tai lapsen nähdessä lipun. Lasten leikkejä havainnoimalla aikuiset voivat poimia asioita, joihin tarttua, joko leikin aikana tai myöhemmin.
– Aikuisen herkkyys kuunnella lapsia on tärkeää, Ritola sanoo.
Hän kollegoineen tahtoo kasvattaa vesseleitä tasa-arvoiseen ja suvaitsevaiseen suomalaisuuteen, joka ei unohda omaansa muttei muutakaan.
– Sellainen tasapaino, että opitaan arvostamaan ja vaalimaan omaa kulttuuriperintöä mutta myös hyväksymään ja kunnioittamaan muita kulttuureja, Kristiina Maro kiteyttää tavoitteen.
