Sauna. Sitä ei voi sivuuttaa, kun suomalaisuudesta puhutaan. Hikikoppia ei sivuuttaisi veittijärveläinen himosaunojakaan. Ei puheessa eikä teoissa.
Jos veittijärveläinen Seppo Vuorimäki ei pääsisi kuukauteen tai edes viikkoon saunaan, miestä kirpaisisi.
– Tulisi olo, että elämästä puuttuu jotain. Viikossakin jo kärsisin, ja kuukausi alkaisi olla lähellä surullista.
Eikä ihme, sillä kontrasti normaaliin olisi iso. Tavallisesti tämä herra löylyttelee viidesti viikossa.
Moinen ei tunnu liialta, koska miehen kroppa sopii siihen.
– Ihoni ei kärsi. Tulee kai geeneistä, että saunominen sopii minulle, ja olen mukautunut saunomiseen, hän tuumii sekä lisää, että käy kosteissa löylyissä, jotka eivät kuivien tapaan tee oloa tukalaksi.
Tiheä saunominen on myös juurtunut tapa, joka kumpuaa eritoten nyt jo eläkkeellä olevan Vuorimäen työelämäajoilta.
– Olin sosiaali- ja terveysministeriössä vaativissa tehtävissä ja katsoin ansainneeni työpäivän jälkeen sen, että huuhtelen yltäni stressiä.
Paras sauna sihisee Veittijärvellä
Maistui sauna Vuorimäelle jo lapsuudessakin. Pihasaunan lauteille kavuttiin kolmisen kertaa viikossa. Omakotitalon suojaisassa pihassa kelpasi vilvoitella, ja kertalämmitteinen kiuas, jota ei enää saunottaessa lämmitetä, nostatti pehmeät, hitaasti uhkuvat löylyt.
– Kissanpoikakin tykkäsi. Se lepäsi lauteilla kanssani, saunakonkari muistelee hymyillen.
Varhaisaikuisuudessa kerrostaloasukas jatkoi löylyttelyä kotitalojensa yhteissaunoissa. Lenkkisaunan ja saunavuoron suomat pari löylykertaa viikossa tosin tuntuivat turhan vähältä.
– Joskus kävinkin vielä uimahalleissa saunomassa.
Raskas työelämä sitten lisäsi saunakertoja henkiseksi tasapainoksi, ja muutto Veittijärvelle tarjosi oivat olosuhteet: Ylöjärven avantouimareiden ympärivuotiset Veittijärven saunat olivat lähellä, ja porukka talkoineen imaisi mukaansa.
Ja kyllä siellä kelpaakin löylytellä. Saunoista toisessa on sekä kertalämmitteinen kiuas että jatkuvalämmitteinen kiuas, johon lykitään puita vielä saunomisen aikana.
Ja sitten on savusauna. Vaikka mies on kokenut yhtä jos toista saunaa – kuten puusaunaa, sähkösaunaa, höyrysaunaa, erimaalaisia saunoja kylpylässä, Suomen saunaseuran eri lämpötiloihin lämmitettyjä saunoja, kellariin tehdyn saunan ja maailman suurimman savusaunan – Veittijärven savusauna on hänen suosikkinsa.
– En liioittele, kun sanon, että se on maailman paras.
Raukeutta ja läsnäoloa
Saunominen ei ole Vuorimäelle pelkkää peseytymistä. Se on mitä suurimmalta osin hyvän olon lähde.
Lauteilla kosteat, pehmeät löylyt hyväilevät ihoa.
– Ja kun alkaa hikoilla, hyvän olon tunne lisääntyy. Huokoset aukeavat, ja tulee puhdistava tunne.
Kuuman saunan ja viileän järven vuorottelu suovat lämmönvaihtelua, joka ensin panee kehon kierroksille ja jälkeenpäin laukaisee raukean olon.
– Se lataa ihmistä. Ja on unilääkettä. Siinä kun yhdeksän aikaan uutisia katsoo, alkaa pää nytkähdellä, saunahirmu virnistää.
Hyvää tekee myös saunaseura.
– Veittijärven saunoissa on välitön tunnelma. Siellä ei ole mitään pakonomaista. Voi olla oma itsensä, eikä tarvitse vetää mitään roolia. Eikä tarvitse väkisin vääntää mitään juttuakaan. Se on läsnäoloa, vaikkei olisi sanallista vuorovaikutusta. Sosiaalinen puoli on hyvin tärkeä.
Ei mikään kulahtanut klisee
Sauna, sisu ja salmiakki. Kun puhutaan suomalaisuudesta, sauna nousee aina huulille. Muttei Vuorimäen mielestä turhaan. Hänestä sauna suomalaisuuden symbolina ei ole elähtänyt stereotypia.
– Velipoika on asunut vuosikausia Brysselissä, ja hän kaipaa saunaa. Ja aina, kun käyn jossain ulkomailla, jossa on suomalaisia, kyllä he ilmaisevat, että kaipaavat saunaa, löylymies perustelee ja ynnää kuulleensa samaa Veittijärvelläkin ulkomailla viipyneiden suomalaisen suusta.
Sauna on löylyintoilijan mielestä kulttuuria, jota kannattaa vaalia ja tuoda esiin, ulkomaalaisillekin. Niin terveyden kuin sosiaalisen hyvän vuoksi.
– Sauna mahdollistaa kiireetöntä pysähtymistä arjen paineissa. Ja siellä on tehty isoja poliittisia päätöksiäkin. Sauna voi parhaimmillaan lisätä kulttuurien välistä ymmärrystä! löylymaakari innostuu.
