Näppärät tytöt, vahvat pojat

30.11.2017 10:00

Keskustelin digitutorimme kanssa, miten saamme yhden oppilaan rästiin jääneen työn hoidettua. Totesin, että siihen voisi ottaa hänelle jonkun näppärän avuksi ja mainitsinpa samalla nimenkin. Keskustelun kuuli opettaja, joka totesi, että miten se onkaan niin, että näppäryys yhdistetään yleensä tyttöihin. Itse en ollut nimetessäni oppilasta ajatellut sukupuolta, mutta olihan tuossa totuuden siemen.
Kouluissa sorrutaan kerta toisensa jälkeen edelleen jaottelemaan luokka tyttöihin ja poikiin. Esimerkiksi voimaa vaativiin tehtäviin, kuten tuolien siirtelyyn, pyydetään poikia ja tyttöjä taas valitaan siivous- ja järjestelyhommiin, tai niihin muuten näppäryyttä vaativiin töihin.
Sukupuolisensitiivinen kasvatus lähtee jo varhaiskasvatuksesta. Minulle nousi eräässä lasten tapahtumassa niskavillat pystyyn, kun päiväkodin ammattilainen kailotti suureen ääneen pikkulasten turbokeihäänheittopaikalla, että ”pojat vaan ovat vahvempia kuin tytöt”. Tämähän ei tuossa vaiheessa pidä alkuunkaan paikkaansa edes fysiologisesti. Lausahduksella kuitenkin mallinnetaan, että tytöt ovat se heikompi sukupuoli.
On vaarallinen suuntaus, että tytöt pitävät itseään huonoina matematiikassa, kun taas pojat kokevat alemmuutta kielellisissä tehtävissä. Asenteetkin muuttuvat kielteiseksi näitä aineita kohtaan, mikä lopulta johtaa oppimistulosten heikkenemiseen, vaikka lähtökohdat olisivat aivan samanlaiset. Molempia sukupuolia pitäisi tukea ja kannustaa näillä osaamisalueilla, jotta erot sukupuolten välillä kapenisivat. Se olisi kaikkien etu myös tulevaisuudessa.
Pojilta ja tytöiltä myös helposti odotetaan -ja sallitaan- erilaista käytöstä. Roolin vangiksi ei pidä kenenkään joutua vaan saada olla hyväksytty omana itsenään, juuri oikeanlaisena tyttönä, poikana, tai kolmannen sukupuolen edustajana. Sukupuoli ei saa koulussa määritellä oppilaan saamaa huomiota, arvosanoja eikä häneen kohdistuvia odotuksia. Sukupuolisensitiivinen aikuinen ohjaa lasta hyödyntämään omia vahvuuksiaan ja tekemään valintoja omista, eikä sukupuolensa, lähtökohdista.
Haastankin kaikki lasten parissa työskentelevät kiinnittämään huomiota omiin sukupuolittuneisiin toimintatapoihin. Itsekin saan niistä itseni aika ajoin kiinni. Niistä on vain otettava opiksi.