Kun Kirsti Kivimäki tarttuu kameraan, valokuvaukset ovat malleille aikamatka itsensä hyväksymiseen.
Kuvissa vilkkuvat kievari, museokirkko, naima-aitta ja muut pihapiirin rakennukset. Etualalla säteilevät ihmiset ovat kuin viime vuosisadan alkupuolelta. On herrasväkeä pynttäytyneenä parhaimpiinsa, on porukkaa rengin, piian tai karjakon rytkyissä. Jokusen kuvan nurkassa tepastelee kana.
Ei heti uskoisi, että nostalgiaa tihkuvat kuvat on otettu parin viime vuoden aikana. Viimeisimmät viime viikolla.
Kirsti Kivimäki on pitkään maalannut, tehnyt käsitöitä ja kirjoittanut runoja. Nykyään luovuus kanavoituu myös valokuvaamiseen. Kivimäki pukee kuvattavat todellisiin retrovaatteisiin, joita hän on ostanut kirppareilta ja saanut lahjaksi.
Kivimäki sanoo, että rooliasuun pukeutuminen ja vanhaan aikaan eläytyminen on voimauttava roolileikki. Voimaantuminen ja voimauttava ovat sanoja, joita käytetään nykyään tiuhaan. Mitä Kivimäki niillä tarkoittaa?
– Olen yli viisikymppinen. Lapsuudessani vallitsi tasapäistävä asenne. Ketään ei saanut kehua nätiksi, ettei vain ylpistytä. Nyt tahdon, että ihmiset katsoisivat itseään lempein silmin ja rakastavasti. Nykyään julkisuudessa on niin paljon malleja, mutta suuri osa on photoshopattuja. Moni on aika hukassa itsetuntonsa kanssa, Kivimäki pohtii.
Teemavalokuvaus on siis kuin matka kohti itsensä hyväksymistä. Joka kuvaan keksitään myös tarina kuvan hahmoista.
Kivimäki kertoo, että kuvausten aikana nauretaan paljon. Jäykkyys katoaa vähitellen. Osa haluaa kuvauttaa itsensä sekä herrasväen kostyymissä että renkinä tai piikana.
– Moni sanoo, että pussihousut tai essu ja tallukkaat tuntuvat kotoisammilta kuin hienot leningit.
Torpan miljöö vetää valokuvattavaksi ihmisiä eri puolilta Suomea: esimerkiksi työporukoita tai syntymäpäiväsankareita, jotka ovat saaneet kuvaussession lahjaksi. Nyt Kirsti Kivimäki on koonnut valokuvista näyttelyn pihapiirin vanhaan riiheen. Mukana on yli sata kuvaa tarinoineen.
