Kun lapsityönohjaaja Ulla Rapio jää eläkkeelle, hän luultavasti matkustelee ja tekee myös vapaaehtoistyötä. Rapio on työskennellyt Ylöjärven seurakunnalle yli kolmekymmentä vuotta ja nähnyt, kuinka kirkon asema yhteiskunnassa on muuttunut.
Kun on työskennellyt samassa työpaikassa ja kutakuinkin samassa tehtävässä 31 vuoden ajan, eläkkeelle lähtö voi olla vaikeaa – tai sitten ei.
Lapsityönohjaaja Ulla Rapio kertoo viihtyneensä hyvin työssään ja olleensa aina kovin työorientoitunut, mutta aikansa kutakin.
Kun hän päätti lopullisesti keväällä jäävänsä eläkkeelle, hän ajatteli hoitavansa työnsä loppuun kunnialla, mutta jättävänsä uudistukset seuraajalleen.
Rapio on siis valmis jäämään pois työelämästä. Lähtöä helpottaa sekin, että aviomies jäi eläkkeelle jo keväällä.
– Olemme tavanneet mieheni kanssa matkalla Jaltalla. Olemme olleet matkustava pari ja perhe. Haaveena olisi, että jos terveyttä ja valuuttaa riittää, ehtisimme matkustaa eläkkeellä nykyistä enemmän.
Viimeksi pariskunta matkaili Intiassa ja palasi kotiin pari päivää ennen haastattelua.
Ulla Rapiota kiinnostaisi nähdä etenkin Aasiaa, ja miksei Etelä-Amerikkaakin, kuten Brasiliaa.
Toisaalta Rapio toteaa, etteivät eläkesuunnitelmat ole vielä täysin selvillä. Myös jonkinlainen vapaaehtoistyö ja liikunta voisivat olla yksi vaihtoehto täyttää päiviä.
Päiväkerholaisten määrä on laskenut
Mutta palataan vielä työkuvioihin. Rapio ottaa edelleen mielellään kantaa seurakunnan rooliin yhteiskunnassa.
Kun pohjanmaan tyttö tuli töihin Ylöjärvelle vuonna 1986, kirkon varhaiskasvatus näkyi perheiden arjessa vahvemmin kuin nykyään.
Kirkon rooli yhteiskunnassa oli ylipäätään tärkeämpi kuin nykyisin, minkä huomasi esimerkiksi päiväkerhoihin osallistujien määrässä.
– Päiväkerholaisia oli aikoinaan maksimissaan noin kuusisataa. Yli puolet kaikista lapsista oli päiväkerhon piirissä. Sitten määrä laski ensin noin neljäänsataan, sitten kolmeensataan, ja on nykyään noin kaksisataa.
Myös se vaikuttaa luvun pienenemiseen, että niin monet lapset ovat nykyisin päiväkodissa.
Yhtäkaikki Rapio on sitä mieltä, että kirkon pitää sopeutua siihen, millaisia tarpeita vanhemmilla nykyisin on. Yhtenä vaihtoehtona on lisätä illalla pidettävien kerhojen määrää.
– Kurussa pyörii Ylöjärven ainoa iltakerho kello 17–19.
Kerhossa käy vanhempia pikkulapsineen saamassa vertaistukea ja syöttämässä lapsilleen iltapuuroa.
Jos vanhempi on päivisin töissä, ainoa aika osallistua kirkon järjestämään toimintaan on illalla.
Kerhoja etenkin 3–5-vuotiaille
Pääosa kirkon varhaiskasvatuksen kerhoista pyörii päiväsaikaan.
Ylöjärven seurakunta pitää päiväkerhoja 3–5-vuotiaille kahdesti viikossa kaksi tai kolme tuntia kerrallaan.
Lisäksi se järjestää muun muassa suosittuja perhekerhoja, joihin vanhempi tai isovanhempi osallistuu lapsen kanssa aamupäivällä.
Toukkatupa-ryhmiä seurakunnalla on kaksi. Niissä vanhempi käy vauvan tai yksivuotiaan kanssa kohtaamassa muita samassa tilanteessa olevia.
Erilaisia kerhoja tulevaisuudessa?
Yksi tapa parantaa lapsiperheiden palveluja olisi siis lisätä iltakerhojen määrää.
Seurakunta kokeili myös lapsiparkkia, johon sai jättää pienen tai vähemmän isomman lapsen joksikin aikaa. Kokeilu oli suosittu, ja sen jatkaminen voisi olla yksi keino lisätä osallistujamääriä. Taaperokerho ilman vanhempia voisi olla niin ikään yksi uudistus.
Mutta kuten sanottu uudistuksia tekee vasta Ulla Rapion tilalle tuleva henkilö työparinsa kanssa.
Rapion tavoittaa jouluna kirkosta
Ulla Rapio on viimeistä kertaa virallisesti töissä perheiden joulukirkossa, jota järjestetään jouluaattona kello 12.30 ja 13.30.
Perinne on Rapiolle rakas, olihan hän itse perustamassa tätä lapsille ja lapsiperheille suunnattua jumalanpalvelusta 1990-luvulla.
– Työtehtävänä perheiden joulukirkko on aivan huippu. Kirkko on täysi, ja siellä on myös tuttuja vanhoja perheitä, joiden lapset ovat jo kasvaneet aikuisiksi tai joilla on mukanaan lapsenlapset. Perheiden joulukirkko on mukava traditio.
Perheiden joulukirkossa keskeistä on seimikuvaelma, lapsienkelit ja kuoro.
– Kun omat lapseni olivat pieniä, he osallistuivat välillä kuoroon. Nyt aikuisina he sanovat, että mene vain kirkkoon, olemme tottuneet, että olet hetken poissa jouluaattona.
