Kaupunginvaltuutettu Veli-Matti Antila jäi kesällä leskeksi. Onneksi lapset, lapsenlapset ja ystävät auttavat surutyössä.
Veli-Matti Antila odottaa isänpäivää kahtalaisin mielin.
On hienoa nähdä lapsia ja lastenlapsia. Osan jälkikasvustaan hän tapaa isänpäivänä ja osan jo edellisenä viikonloppuna.
Toisaalta taas juhlia-termi ei sovi lainkaan tähän isänpäivään. Siitä on vasta kolme kuukautta, kun Antilan puoliso Iiris kuoli. Luvassa on ensimmäinen isänpäivä ilman vaimoa.
– Se on iso muutos isolle perheelle, kun perheenäiti lähtee pois.
Antila puhuu avoimesti
Veli-Matti Antila on ottanut avoimen linjan puhuessaan ja kirjoittaessaan puolisonsa kuolemasta. Pariskunta ehti olla naimisissa 33 vuotta ja kolme kuukautta, ja menetys on suuri.
Antila on kaupunginvaltuutettuna ja kaupungin työntekijänä monelle tuttu, ja avoin linja on siksi luonteva tapa toimia. Se tulee tosin Antilalta myös ihan luonnostaan. Ystävistä ja tuttavista on ollut paljon apua.
– Olen istunut, jutellut ja katsonut monen ihmisen kanssa hautajaiskuvia. Se on minulle sitä surutyötä. Avaan oven ja olen iloinen ystävistä, joiden kanssa voin purkaa tapahtunutta.
Vaimo oli loppuun asti kotona
Kun uutinen parantumattomasta sairaudesta saapui reilu vuosi ennen Iiriksen kuolemaa, perhe oli tyrmistynyt. Nyt Veli-Matti Antila on tyytyväinen siihen, että lähtöä saatiin tehdä niinkin pitkään, ja vaimon kanssa ehdittiin jutella monista tärkeistä asioista.
Iiris ei avannut tuntojaan ulkomaailmalle yhtä paljon kuin puoliso nyt, ja hän halusi myös olla loppuun asti kotona.
Se onnistui osittain siksi, että pariskunnan vanhin lapsi on lääkäri.
Antiloilla on viisi lasta, kaksi poikaa ja kolme tyttöä.
Vanhin lapsista on 32-vuotias ja seuraavat 30-, 27-, 25- ja 18-vuotiaita.
Lapsenlapsia on kymmenen. Vanhin on kuusi ja nuorin kolme kuukautta.
– Nuorin lastenlapsista syntyi vähän ennen Iiriksen kuolemaa. Siinä oli kolme viikkoa väliä.
Syyslomalla kierros lasten luona
Lapsistakin on Veli-Matti Antilalle lohtua. Yksi lapsista asuu vielä kotona, toinen Tampereella, kaksi Jyväskylässä ja yksi Lieksassa. Syyslomalla Antila vieraili kaikkien luona ja ajoi toista tuhatta kilometriä.
Antilan mukaan kaikki perheenjäsenet tukevat kukin toisiaan. Lapset menettivät äidin ja hän puolisonsa, ja suru on yhteinen. Jos lapset olisivat olleet pienempiä, tilanne olisi ollut omalla tavallaan nykyistä hankalampi ja työläämpi. Toisaalta kodin hiljeneminen rytinällä tuntuu ikävältä.
Lapsilla on puolisot, joihin tukeutua. Antila puolestaan suunnitteli vaimonsa kanssa, kuinka he viettäisivät lastenlasten kanssa paljon aikaa eläkkeellä, mutta yhteisiä eläkepäiviä ei koskaan tullutkaan.
– Menetys on menetys. Jos kotona olisi vielä porukkaa, olisi enemmän hälinää. Nyt olen enemmän yksin.
”Isäksi” jo varhain
Leskeksi jääminen ei ole Veli-Matti Antilan elämän ensimmäinen suuri menetys.
Antila menetti isänsä ollessaan 13-vuotias. Antilan äiti jäi tällöin neljän pojan yksinhuoltajaksi.
– Nuorin veljistäni oli kaksivuotias, ja jouduin ottamaan jonkinlaisen isän roolin jo silloin.
Veli-Matti Antila on veljessarjansa toisiksi vanhin.
Isän poismeno auttoi Antilaa ymmärtämään, kuinka suuri merkitys isällä ja vaarilla voi lasten elämässä olla. Siksi hän osaa arvostaa omaa isän ja isoisän rooliaan.
– Neljällä lapsistani on omat perheensä ja kotinsa. Olen siihen tyytyväinen. Ja vaarinkin tehtävä on tärkeä, arvostan sitä.
Lapset ovat aina olleet Antiloille tärkeitä. Siihen on syynsä, että lapsia on viisi.
– Jokaista rakastetaan yhtä lailla. Halusimme aina auttaa Iiriksen kanssa esimerkillämme lapsia, ja opettaa, että ensimmäiseen vastoinkäymiseen ei kannata koskaan luovuttaa. Haluan tukea lapsiani lastenlasten hoidossa.
Koska välimatkat ovat pitkiä, tukeminen ei aina tapahdu hoitamalla lastenlapsia konkreettisesti. Yhteydessä voidaan olla myös sähköisesti.
Usko auttaa surussa
Tänä isänpäivänä Veli-Matti Antila iloitsee kaikenlaisista viesteistä, isänpäiväkorteista ja yhteisestä ajasta jälkikasvun kanssa.
– Vietämme aikaa yhdessä ja iloitsemme siitä, mitä meillä on ollut ja mitä meillä on nyt. Meillä on myös paljon ilonaiheita. Elämä on lahjaa, johon kuuluvat osaltaan myös surut.
Vaikeina aikoina Antilaa auttaa lisäksi usko. Veli-Matti Antila uskoo, ettei elämä pääty kuolemaan ja elää jälleennäkemisen toivossa.
– Uskon, että tämä vaihe on väliaikainen. Perustani on luja, eikä elämä kaadu tähän. Usko on tärkeää tällaisissa kohdissa elämää. Usko kantaa myös tulevaisuuteen.
