Kettu on ollut erittäin arvokas riistaeläin ja vielä ennen talvisotaa ketun nahasta maksettiin
1 000 markkaa.. Mahdollisesti se oli nahan hinta 1800-luvulla.
Ketun pyynti oli pätevien ammattimetsästäjien työtä. Koiran ajamana ketun saalistaminen ei aina ollut tehokasta. Kettu metsän viisaimpana asujana saattoi harhauttaa koiran menemään suoraa eteenpäin ellei vastaan tullut vesistöä. Koira voi kyllästyä, jopa eksyä.
Minulla on Suomen pystykorvakoirista kokemusta ja koiran kanssa ammuin ketun 1950-luvulla ja siitä maksettiin 20 markkaa tapporahaa. Nimismiehen toimiston rappusille piti viedä puukolla katkaistu ketun etujalka ja metsästykortti piti olla mukana, ja näin maksuasia hoitui. Näin ketun arvostus voi ajan saatossa muuttua.
Viljakkalan Karhella oli kaksi miestä, jotka pyydystivät kettuja ammattimielessä. Eräs oli Ville Kivistö noin 10 hehtaarin Soron tilalta Nopan perältä. Hänen vaimonsa oli pitojen laittaja , ompelija ja kankaiden kutoja. Ville Kivistö pyydysti talvisin kettuja, koska pienellä tilalla, jossa he asuivat, talous oli niukka. Ville ei maininnut montako kettua talven aikana hän sai raudoilla sekä myrkyillä. En tiedä mistä myrkyt saatiin. Pyydystäminen tapahtui aina talvella, koska kesänahalla ei ollut mitään arvoa.
Karhen toinen kettujen pyydystäjä oli pienviljelijä Kalle Lehtola. Tulkoon mainituksi että hänellä oli 16 lasta. Hänen torppansa sijaitsi Nikin talon yhteydessä .Mutta Lehtola osti torpan Nikiltä itsenäiseksi tilaksi ja muutti rakennukset noin puolentoista kilometrin päähän. Hän itse kertoi, että kaikki menot hän maksoi ketunnahoilla, mutta monet tehtävät piti itse osata.
Karhejärven itäpuolella on metsässä vuorijono kahden tilan mailla – Nopan ja Talosen. Sitä sanotaan Kettuvuoreksi. Mustavuoren tie on sen vieressä.
Perimätiedon mukaan 1700- ja 1800-luvun alkupuolella sillä vuorella oli mustia kettuja ja niiden turkki oli erittäin arvokas. Ne pyydettiin kaikki sukupuuttoon.
Olen kertonut, miten kettuja huijataan, koska kettu on viisas ja viekas eläin. Sen metsästäjältä vaaditaan erittäin pätevää ja hyvää ammattitaitoa. Tänä päivänä ei ketulla ole tietojeni mukaan mitään arvoa. Olisiko tämä elintaso vienyt entisen arvokkaan turkiseläimen arvon arvottomaksi.
Aikoinaan, kun kettu oli arvokas riista eli turkiseläin, niitä ei ampumalla paljonkaan saatu. Koiran ajaessa kettu menee suoraa ja kauaksi. Koira eksyy ja tulee väsyneenä kotiin.
PAAVO MÄNTYNIEMI
