Seitsemisen kansallispuistossa työskentelee vankeja pitkospuita, vessoja ynnä muuta retkeilymiljöötä huoltamassa. Työ on molemminpuolinen etu.
Rautakanki paukkuu vanhaan opastetauluun Seitsemisen kansallispuistossa. Lautaa irtoaa. Sorkkarauta vääntää huopakatetta irti, ja paalut kiskotaan maasta. Purettu on. Sitten käydään puunkaatoon. Pari rankaa on poistettava taukopaikan kupeelta.
Puistomestarit ahertavat, mutta heillä on myös apukäsiä. Ei ihan tavallisia palkollisia vaan vankeja Vilppulan vankilasta.
Osa vankeusrangaistusta
Vankityö Metsähallituksen leivissä on rangaistuksen loppuvaiheen sarkaa. Sen jälkeen pääsee jo koevapauteen.
– Avolaitoksessa on periaate, että kaikki saavat osallistua johonkin toimintaan, kuten opiskeluun tai työntekoon, lopulta vankilan ulkopuolellakin, kun on ensin hankittu luottamus, vilppulalaisavovankilan apulaisjohtaja Kalle Savolainen selittää.
Työtä järjestetään oikeusministeriön määrärahalla useisiin kohteisiin, ja Seitsemisen sekä Helvetinjärven kansallispuistot ovat niistä yksi.
Vankityötä on tehty puistokaksikossa muutamia vuosia, mutta sillä on jo pitkät ja hyviä kokemuksia kantaneet juuret muualla, kuten Nuuksiossa. Kun mahdollisuus urkeni täälläkin, siihen tartuttiin mielihyvin.
Loppuvaiheen luottamuksen mukaan vangit saapuvat puistoon omin päin autolla. Puistossa heitä ohjaavat Metsähallituksen työntekijät, mutta vangit voivat työskennellä itsenäisestikin, toki puistoväen läheisyydessä mutta ilman vanginvartiointia.
– Tämä on jo aika lähellä normaalia työläisen elämää. Yöt vain pitää käydä nukkumassa vankilassa. Ikinä ei ole ollut mitään ongelmia. Töihin pääsy on vangeille myönnytys; ei heillä ole mitään mielenkiintoa ruveta sitä töppäilemään, puistomestari Henri Solismaa toteaa kuten Savolainenkin.
Tekevät kädet tarpeen
Puistoväki selviää vankityöstä kevyin järjestelyin. Lähinnä on ennakoitava työtehtävät ja ilmoitettava ne viikoksi kerrallaan vankilaan.
Työturvallisuuskuviot varusteineen tulee niin ikään hoitaa, mutta sehän ei poikkea muusta työn teettämisestä.
Vuosittain Metsähallituksen väki ja vankilahenkilökunta palaveeraavat, ja yhteistyön alkaessa yhteistyökäytännöt käytiin läpi. Rangaistussuunnitelmista tai muusta vankeinhoidollisesta työtä puistoväen ei tarvitse huolehtia.
Hyöty sen sijaan on suuri.
– Kansallispuistoissa vakiväkeä on vähän. Näissä kahdessa puistossa on kaksi vakituista huoltotyöntekijää. Tekeviä käsiä tarvitaan. Näitä hommia eivät tietokoneet pysty viemään. Vangeista on iso apu, Solismaa toteaa siivous-, korjaus- ja huoltotöistä, jotka vankien kanssa ovat myös sujuneet hyvin.
– Kun rakenteet ynnä muut ovat hyvässä kunnossa, saamme palvelua paremmaksi. Se vaikuttaa imagoon ja retkeilijämääriin.
Paraikaa ahertava vankikaksikkokin iloitsee panoksestaan puiston hyväksi.
– Sehän on erittäin positiivinen juttu, että saa auttaa, toinen sanoo.
– Kyllähän luonto pitää säilyttää, toinen komppaa.
Askel vapautta kohti
Vankilan tavoite vankien työllistämisessä on valmistaa näitä siviiliin. Työ on osa vaiheittaista vapautumista. Vankila ei voi vankeuden jälkeen seurata vankien elämää ja siis keinojensa toimivuutta, mutta Savolainen uskoo vankasti vankityön etuihin, ja vankien palaute on ollut kiittävää.
Työnteko totuttaa päivärytmi- ja työrutiineihin.
– Koen tämän 99,9-prosenttisesti mielekkääksi! Saan pidettyä normaalia arkea yllä. Se valmistaa minua vapauteen, siihen, että rahkeeni riittävät siviilissä eikä siviiliin meno tule jyrkkänä laskuna, toinen vangeista toteaa.
Työ tuo myös sisältöä vangin päiviin ja poikii työn hedelmiä yhteiskunnallekin.
– On tässä enemmän järkeä kuin betonikopissa istumisessa, vankitoveri sanoo.
Työ vahvistaa myös sosiaalisia taitoja, ja tekee hyvää päästä toiseen seuraan, jossa vankia ei kohdella vankilalähtökohdista eivätkä juttukaverit ole vain toisia vankeja.
– Ei tarvitse jauhaa koko ajan rikoksista. Kun ei minulla ole mitään tavoitetta ruveta miksikään suurrikolliseksi, vangeista toinen tuumii.
– Meidän tehtävämme on estää vankeja syyllistymästä uusiin rikoksiin. Vankityö on siihen yksi keino. Ehdottomasti kannatan tämän toiminnan jatkamista, Savolainen summaa.
