Viljakkalan kirjasto täytti pyöreitä

Lainapaikka juhli nykytiloissa täyteen tullutta vuosikymmentä ohjelmanumeroin ja asiakkaille katetuin kahvein.
Viljakkalan kirjasto, kirjasto, kirjallisuus

Juhlapäivän kunniaksi jokainen halukas sai yhden poistokirjan ilmaiseksi. Aino Papu vesseleineen nappasi lahjaopukseksi liskokirjan – ja lisäksi noukki lainattavaakin.

Vekara työntää kirjan lainatiskille. Tällä kertaa hän saa sen ihka omaksi. Ja vielä ilmaiseksi. Juhlan kunniaksi.

On merkkihetki: lainapaikalla on tullut täyteen kymmenen vuotta nykytiloissa Aittatiellä. Osuvasti hetki osuu yksiin Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivän kanssa. Vuosikymmen sitten oli tietoinen valinta vihkiä uudet tilat käyttöön juuri moisena päivänä.

Arvokas juhlakalu

Ja onhan tämä kaikki juhlimisen arvoista. Paikalle osuvat asiakkaat sekä kirjastonhoitaja Katriina Tuomisto näkevät kirjallisuudella ja kirjastoilla ison arvon.

– Niitä tarvitaan siihen, että Suomen kansa pysyy sivistyneenä, että lapset oppivat lukemaan ja että ihmiset pystyvät käyttämään kieltä monipuolisesti, Aino Papu listaa.

– Kirjasto on parasta lähipalvelua liikuntapaikkojen lisäksi. Ja se palvelee kaikkia ikäryhmään tai kukkaroon katsomatta. Kirjastosta saa myös luotettavaa tietoa ja loistavia vinkkejä, Päivi Pramila tuumaa kuten Tuomistokin tasavertaisesta mahdollisuudesta tiedon ja viihdykkeiden äärelle.

Tuomisto toteaa kirjojen myös luovan identiteettiä ja toisaalta auttavan ymmärtämään muita.

Viljakkalan kirjasto, kirjasto, kirjallisuus

Vuosikymmen Aittatiellä, ja edessä luvassa vielä lisää.

Riittävää tarjontaa

Kirjasto siirtyi Aittatielle kuntaliitoksen myötä. Liitosneuvotteluissa sovittiin, että Viljakkalan kunnantalo oli muuttuva kirjastoksi entisen käyttötarkoituksen lakatessa. Tilaan haluttiin vastakin kunnallista palvelua.

Sitä paitsi vanhat tilat osuuspankin alakerrassa olivat pienet, pimeät, kosteat ja hankalakulkuiset ja niihin olisi ollut luvassa remontteja.

Uusia tiloja juhlapäivän asiakkaat ja kirjastonhoitaja pitävät toimivina ja riittävinä.

– Täällä on riittävästi niteitä tarpeisiini, ja kaukolainaus toimii hyvin. Ja täällä on kotiseutuarkistokin, Pramila kiittelee.

Tuomistokin toteaa, että kokoelmaa pidetään ajantasaisena ja että toiveisiin pystytään varsin hyvin vastaamaan.

– Tällainen pieni kirjasto on mukavampi kuin iso. Ei ole niin paljon tungosta, tuumii Jarimatti Partala.

Myös omatoimiaukioloja kiitetään: ne täydentävät oivasti tavallista aukioloa, jonka ei voi pikku kirjastossa olettaa olevan valtaisan laaja.

Vireänäkin jututetut lainapaikkaa pitävät. Kävijöitä on väestöpohjaan nähden mukavasti ja tapahtumia sen verran, mikä on kysynnän ja resurssien suhteen hyväksi koettu.

– Minulle tämä kirjasto riittää tällaisena, Pramila kiittää.

Viljakkalan kirjasto, kirjasto, kirjallisuus

Merkkipäivän ohjelmassa oli muun muassa runonlausuntaa.

Edessäkin vuosia

Jututettujen mielestä lainapaikkaa tarvitaan vastakin.

– Jos kirjasto lähtisi, se olisi ihan kauheaa sivistyksen, kulttuurin ja palveluiden kannalta, Papu parahtaa.

– Ei täällä olisi oikein enää mitään, Partala jatkaa ajatusta.

– Sitten kirjastossa käyminen olisi ryhtyminen. Tarvitsisi auton ja aikaa, Papu vielä ynnää.

Kirjastonhoitaja linjaa, että niin kauan kuin kysyntää on, se on merkki, että tarvetta on. Ja tätä kysyntää luo muun kävijäkunnan ohella Viljakkalan koulu.

Sivistysjohtaja Matti Hurstikaan ei näe syytä horjuttaa kirjaston tulevaisuutta. Lainapaikka on omatoimikirjaston myötä turvattu ja tehokas.

– Ei ole ollut pienintäkään keskustelua siitä, että Viljakkalan tai Kurun kirjastoa oltaisiin ajamassa alas, hän vakuuttaa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?