Sunnuntaina Pakkahuoneella esiintyvä Ismo Alanko kertoo Yksin-kiertueen jokaisen keikan olevan olevan artistille seikkailu.
Liki neljä vuosikymmentä keikoilla kiertänyt muusikko Ismo Alanko kertoo olevansa into pinkeänä jokaisella Yksin-kiertueen keikalla. Kun lavalla on vain yksi mies ja kitara, koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu, mikä vanhoista, bändeille kirjoitetuista kappaleista tempaa yleisön mukaansa – tai edes mitä biisejä illan mittaan tulee soitettua.
– Kun laulaja on lavalla yksin kitaran kanssa, hänellä on tietynlainen vapaus tehdä mitä mieleen juolahtaa niin biisien sisällä kuin ohjelmistollekin. Se on haastavaa ja vaatii herpaantumatonta keskittymistä ja tilanteelle antautumista. Samalla tällainen heittäytyminen on hyvin nautinnollista, artisti kuvaa tilannetta.
– Valoilla luodun visuaalisen maailman takia keikoilla on etukäteen kirjoitettu runko, mutta kertaakaan en ole vielä noudattanut sitä orjallisesti. Jokainen keikka on minulle suuri seikkailu!
Alanko vertaa itseään runonlaulajiin: kun biiseistä riisutaan bändille tehty sovitus pois, tekstit nousevat voimakkaasti esiin. Tuotannon vanhimmatkin lyriikat ovat kestäneet aikaa jopa yllättävän hyvin.
– Osittain se johtuu siitä, että biisit kertovat usein ihmisen sisäisestä maailmasta, joka muuttuu hitaasti. Toisaalta myös sellaiset kappaleet kuin On mulla unelma, Kun Suomi putos puusta, Hullun paperit ja Päivän uutinen tuntuvat istuvan tähän päivään yllättävän hyvin, artisti pohtii.
Yksin-kiertueen ohjelmistossa on mukana kappaleita aina Muoviruusuja omenpuissa -albulmilta viimeisimpään Pannaanko pakasteet pieneen pussiin -EP-levyyn asti. Kiertue siis summaa koko tähänastisen uran.
– On tuntunut tosi hyvältä ratkaisulta tehdä juuri tässä vaiheessa tällainen monologikiertue, jossa sanoitukset nousevat isoon rooliin. Varmasti tulevaisuudessa soitan taas myös rokkia ja kierrän bändin kanssa.
