6B kylässä Sari Kaasisella

Vuorentaustan koulun musiikkipainotteinen 6B vietti metkan musaleirikoulun kaukana kotoa. Leirikoulut antavat uutta perspektiiviä oppimiseen.

Hymy nousee huulille. On kivaa mutta haikeaakin muistella leirikoulua, joka vietettiin Pohjois-Karjalassa muusikko Sari Kaasisen huvilalla.

Oppilaskööri tuumii leirikoulun tuntuneen erityiseltä, ei ihan tavanomaiselta. Opettajankin muistoista uhkuu vahva lämmin tunnelma, ei mikään perusleirikeskusfiilis. Tunnelmaa loivat luonnonkaunis miljöö, kodikas huvila, laadukas musiikkiopetus ja hyvä yhteishenki.

– Olimme kaikki yhtä suurta porukkaa. Kaikki hyväksyivät ihanasti toisensa. Ja mieleen nousee Sarin lämpö, jolla hän otti meidät vastaan. Me olimme Sarin luona kylässä, luokan luotsi Mira Korhonen iloitsee.

Verraton valinta musiikkiluokalle

Erityisretki sai itunsa opettajakollegan kehuttua oppilasreissuaan Kaasisen huvilalle. Korhosen musiikkipainotteiselle luokallekin Värttinä-yhtyeestä tutun Kaasisen musiikkianti oli oivallinen tarjokas.

Kaasinen itse oli valmis moiseen, koska hän emännöi Rääkkylässä kokous-, kurssi-, juhla- ja leirimahdollisuuksia tarjoavaa huvilaa, entistä kotiaan. Sen hän tekee, koska on itse saanut upeassa miljöössä wau-elämyksiä ja haluaa antaa niitä muillekin.

Emännöinti muusikon kiireiden lomassa on Kaasisesta vain järjestelykysymys.

– Ja pääsenpähän välillä kotiin, hän sanoo naurun heläyttäen.

Vaikka retki oli erityisen riemukas, erityisponnistus se ei 6B:lle ollut. Matka kysyi enemmän varoja kuin lähelle sijoittuva reissu, mutta muuten leiri oli opettajan arvion mukaan hinnaltaan keskitasoa. Rahat toki oli kerättävä kuten aina.

– Niitä kerättiin diskoilla, ja aika paljon myytiin sinappia, Milja Onikki virnistää, ja opettaja ynnää vanhempienkin kartuttaneen tiliä.

Muutoinkin pohjatyö oli tavallista leiriin valmistautumista. Ohjelmaa tosin suunniteltiin Kaasisen kanssa paljon, mutta se oli vain iloinen mahdollisuus.

– Siitä tuli meidän leirikoulumme, ei minkä tahansa luokan, opettaja myhäilee.

Bändisoitosta märistysrautaan

Leirillä soitettiin ja laulettiin bändipajoissa, jotka vahvistivat soitto- ja yhteismusisointitaitoja.

– Siitä tuli hyvä fiilis. Se oli rentoa, Onikki tuumii.

– Kyllähän nämä tykkäävät soittaa ja laulaa yhdessä. Se on heille ilo, opettaja sanoo musiikkioppilaistaan.

Kaasinen myös tutustutti lapsia perinnesoittimiin. Tarkattiin paitsi kanteletta myös kaikkea erikoista märistysraudasta jouhikkoon ja pitkähuilusta kaksiriviseen haitariin. Tähänkin virisi mielenkiintoa.

– Oli kiinnostavaa kuulla, miten vanhoja soittimia on tehty ja mihin niitä on käytetty, Nelli Siirilä muistelee.

– Sarilla oli hyviä tarinoita. Porukka oli kiinnostunut myös soitinten äänistä, vaikkapa siitä, miten munniharpun ääni syntyy hampaita vasten, opettaja sanoo.

– Ei tuollaisia soittimia ihan joka päivä näe, Milna Järvinenkin ihastelee.

Leipominen, uinti, saunominen, retkeily, kalastus ynnä muu taas toi sopivaa vaihtelua musisointiin.

Leirikoulu antaa ja vaatii

Leirikoulujen anti opetukseen on monet uudet näkökulmat.

– Kun lähdetään porukalla pois tutuista nurkista, opitaan olemaan yhdessä. Jos oppilailla on hyvä olla yhdessä, se heijastuu oppimiseen, kouluviihtyvyyteen ja oikeastaan kaikkeen hyvinvointiin, opettaja sanoo.

Opitaan myös itsenäisyyttä, kun ollaan ilman vanhempia ja otetaan vastuuta omasta osuudesta kokonaisuuden hyväksi.

Uusi ympäristö myös avartaa maailmankuvaa ja opettaa asioita, joita koulumiljöö ei tarjoa.

Leirikoulu vaatii luottamusta joka suuntaan. Oppilaiden ja vanhempien on luotettava opettajaan mutta myös opettajan ja vanhempien oppilaisiin. On sitouduttava ja oltava innokas. Vastahakoisuus ja epuilu jarruttavat. Ja tulee arvostaa toisia: käyttäytyä ja jättää mölyt mahaan. Tästä kaikesta hyvää henkeä hehkunut 6B saa kiitosta.

– Luokka toimi hirveän hyvin yhdessä, ja kaikki huutelu kitkeytyi pois. Luokka oli erittäin iloinen, positiivinen ja vastaanottavainen, ja kaikki heittäytyivät, Kaasinen kehuu.