Ylöjärven Uutisten kaksi toimittajaa kokeili tällä kertaa motocrossia sisähallissa Dynaset Offroad Areenalla – aika hullu, mutta samalla kovin mielenkiintoinen idea. (Teksti: Iiria Lehtinen, kuvat: Vilma Kaura)
Kun Iiria ja Vilma ajoivat viime kerralla mönkijällä, satoi kaatamalla. Tällä kertaa on niin kuuma, että pelkkä suojavarusteiden päälle pukeminen nostattaa hien pintaan.
Dynasetin yrittäjä Reijo Karppinen auttaa toimittajien puvustuksessa ja meno näyttää välillä samalta kuin päiväkodissa.
Ensin ylle puetaan polvisuojat, ajohousut ja pitkävartiset saappaat.
Tämän jälkeen hartioille pujotetaan haarniskamainen suoja, joka suojaa rintakehän lisäksi kyynärpäitä. Haarniskan päälle kiskotaan pitkähihainen paita ja lopuksi laitetaan vielä kypärä päähän.
Tallissa seisovat pyörät näyttävät siltä, etteivät lyhyiden toimittajanaisten jalat yllä niiden selässä maahan. Reijo hakeekin toimittajille suosiolla hieman pienemmän pyörän.
Mutta ei sekään mikään mopo ole.
Harjoittelua pihamaalla
Molemmat naiset tekevät pyörällä pari kierrosta pihamaalla. Kokeilevat kytkintä ja kaasua, laittavat vaihteen päälle, kääntyvät pari kertaa ja seisovat pyörän tappien päällä.
Reijo ohjeistaa, että motocrossissa pelkkä selässä istuminen on harvinaista, paljon tavallisempaa on seistä.
Tasaisella ajaminen ei tuota Vilmalle ongelmia. Hän on entinen skootterikuski ja ajanut joskus myös mopolla.
Iiriakin selviytyy, mutta vaivalloisemmin. Kääntyminen on outoa, kun ei tiedä, miten painavan ja kookkaan pyörän saisi tottelemaan sulavasti.
Ja kun ei ole tottunut moottoripyörän kaasuun ja kytkimeen, pelkkä oikealla kädellä kahvaan vahingossa nojaaminen saa kaasun jyrähtämään.
Reijo painottaakin, että vasemmalla kädellä hallittava kytkin pitää olla koko ajan kontrollissa.
Ei haittaa, jos kaasua antaa liikaa. Sitä pitää vain tasata kytkimellä.
Vilma onnistuu
Vilma aloittaa noin 400 metrin mittaisen supercross-radan.
Vilma vetää läpi pienemmät möykyt ja mäet, jatkaa suurempiin ylä- ja alamäkiin ja kipuaa lopulta kaikkein suurimpaan mäkeen. Ja sitten rata onkin jo ohi.
Aivan yhtäkkiä ja kerralla.
Reijo näyttää vaikuttuneelta ja kehuu Vilmaa.
Huippua seuraa lässähdys
Sitten on Iirian vuoro.
Hän ajaa läpi pienemmät mäet, mutta sitten iskevät ongelmat. Hän ei ehdi kääntää pyörää niin, että saisi riittävän vauhdin isompaan mäkeen. Reijo saapuu hätiin ja pakittaa pyörää.
Iiria katsoo mäkeä ja miettii. Arviolta noin parimetrinen mäki alkaa näyttää kerrostalon korkuiselta.
Hmm, harjoittelu pienemmässä mäessä voisi olla sittenkin vielä paikallaan.
Iiria hinkkaa pyöränsä kanssa pienempiä mäkiä, mutta ei sekään aivan yksinkertaista ole.
Jos vauhti ei pysy tasaisena, ja kuski koko ajan tarkkana, pyörä alkaa helposti vetää vinoon.
Iiria löytää myös itsensä kerran lähes mäen huipulta niin, että pyörässä ei ole enää virtaa.
Iiria ei pääse enää eteen eikä taakse, ja jalat ja kädet alkavat väsyä noin satakiloisen pyörän kannatteluun ylämäessä.
Iiria ei keksi muuta ratkaisua kuin hypätä pois pyörän päältä.
Taas sama homma
Kohta Iiria suhaa taas edestakaisin pitkin hiekka- ja savipohjaisia mäkiä. Hän tuntee vihdoin ymmärtävänsä pyörän käytöstä. Tämähän sujuu.
Iiria saa itsevarmuutta niin, että kaasuttaa suurimpaan mäkeen.
Mutta voi kurjuutta! Iiria pääsee taas lähes mäen laelle, kun veto loppuu.
Taas sama juttu.
Iiria kaataa pyörän toistamiseen. Kuinka noloa.
Vilma kiiruhtaa apuun, mutta kumpikaan naisista ei saa painavaa pyörää nostettua pystyyn.
Pyörä makaa kellistettynä hiekalla kuin maihin ajautunut valas.
Iirialle riittää, ja Vilma nousee taas selkään ja ajaa onnellisena pitkin rataa.
Vilma: Kyllä tuli hiki! Tykkään tällaisista adrenaliinia nostattavista lajeista.
Reijo: Ala käymään täällä. Ala harrastaa.
Juttu jatkuu alempana.
