Taideharrastaja suolsi tauluiksi reissutunnelmansa maailman pohjois- ja etelälaitamilta. Sitten ääripäät solahtivat yhteen näyttelykokonaisuudeksi.
Viime vuonna poikeluslaisen Maija Vesanen-Paffenin tie kävi maapallomme äärilaidoille.
Molempiin paikkoihin veti viehätys eksotiikkaan. Norjan pohjoispää oli lisäksi sytyttänyt kipinän jo edellisvuoden reissulla. Seilaus sikäläisellä Hurtigruten-laivallakin oli jo pitkään houkutellut, joten matkaan siis. Afrikan eteläpää taas oli kuulostanut kutkuttavalta tuttavan häämatkamuisteloissa, ja kun matkamainos tuli vastaan, hetki oli koittanut.
Eksotiikkaa Vesanen-Paffen myös sai. Kummassakin paikassa maiseman ja tunnelman jylhjyys teki vaikutuksen. Pohjoisessa jylhyys oli avaraa, yksinäistä, usvaista. Melankolista. Etelän jylhyys oli pärskyvää merta, kirkasta säätä, leijonien ulvontaa telttaretkellä.
– Pohjoisessa oli raskas tunnelma. Etelä-Afrikassa oli sellaista etelän keveyttä.
Kotiinpaluun jälkeen reissunainen oli vielä ihan muissa maailmoissa, joten tunnelmat alkoivat purkautua maalauskankaille, kun reissujen päätteeksi taidekurssitkin juuri parahiksi alkoivat.
– Se oli vähän sellainen pakko, taideharrastaja kuvaa muhinutta inspiraatiota.
Tv:stä näyttelyoivallus
Kun syntyneet kymmenkunta taulua lojuivat nurkissa aiempien taulujen kupeella, nainen tuumi, että varastoon kertyneitä töitä voisi viedä näytille. Samalla paikalliset näkisivät, mitä hän harrastaa.
Sitten syttyi lamppu. Maalari näki televisiosta ohjelman, jossa brittikaksikko pyöräili Norjan Nordkappista Etelä-Afrikan Kapkaupunkiin. Jo vain, siinä otsikko näyttelylle. Nordkappista Kapkaupunkiin. Ja näyttelykokonaisuudeksi juuri reissukuvat, olivathan ne uusimpiakin.
Vaikkeivät matkat yhtenäinen reissu olleetkaan, ne ajoittuivat kuitenkin samaan vuoteen. Niinpä maalarista tuntui luontevalta koota ne yhteen. Ja olivathan ne vastakohtaisuudessaan myös oiva kombo. Tosin Vesanen-Paffen vielä täydensi pientä näyttelyvalikoimaa muutamalla kuvalla kotimaasta.
– Olinhan matkojen välillä kotona.
Kuvin ääreltä äärelle
Tauluihin tallettui tietysti noita jylhiä maisemia – vuoria, merta, majakoita – mutta myös eläimiä: vaeltavia poroja, leijonia paahteisessa maisemassa, vitsikkään suloisia pingviinilaumoja, hellyttäviä leopardin pentuja äitinsä kupeella.
– Näyttely on vaihteleva kokonaisuus. Ajattelin, että se voisi olla katsojalle ihan jännä: ensin maisemia ja sitten yhtäkkiä eläimiä.
Ja vaikka taulut eivät kerro yhtenäisestä matkasta, katsoja voi tehdä niitä katsellessaan mielikuvamatkan maailman laidalta toiselle.
– Kylmästä pohjolasta lämpimään etelään. Surumielisestä leikittelevään tunnelmaan. Pohjoisen ja etelän kuvissa on vastakohtaisuutta mutta toisaalta samankaltaisuuttakin.
Kommentointi on suljettu.