Paikallispoliitikko ja ammatillisen koulutuksen pitkän linjan osaaja Leena Joensivu päätti työuransa Koulutuskeskus Valossa viime viikon torstaina. Ylöjärveläinen siirtyi oloneuvoksettareksi juhlaseminaarin jälkeen.
Virallinen eläkkeelle siirtymispäivä Leena Joensivulla on lokakuun ensimmäinen. Ennen kokopäivätoimiseksi oloneuvoksettareksi ryhtymistä hän on saanut ”harjoitella” eläkeläisen roolia.
– Tuntuu ihan mukavalta, kiitos kysymästä. Poliittinen urani päättyi toukokuun lopussa. Olen ollut sen jälkeen kesälomalla ja viettänyt aikaa kotona. Ampumaradallakin olen ehtinyt olla paljon enemmän kuin moneen vuoteen, ylöjärveläinen summasi kesän kalenteriaan.
– Olen saanut tehdä juurikin sitä mitä olen halunnut, Joensivu puhkui intoa.
Suomen kesä ei ole tänä vuonna suonut kovinkaan montaa lämmintä päivää. Onneksi Leena Joensivu pääsee ottamaan vahingon takaisin.
–Suuntaan läheisteni kanssa Espanjaan syyskuun ajaksi.
Kehityksen aallonharjalla
Puutarhakaupunkilaisen työura käynnistyi osastonhoitajan vakanssilla Ylisen kehitysvammalaitoksen palveluksessa. Työtovereiden kannustamana Leena Joensivu siirtyi jatko-opintojen pariin ja siitä edelleen ammatilliseen opetustyöhön.
–Teimme Ylisellä hyvin uraauurtavaa työtä yhteisöllisen hoitotyön näkökulmasta. Lisäksi saimme aikaiseksi aivan uudenlaisia virtauksia hoitotyössä.
– Henkilökunta sanoi minulle useaan kertaan, että mene ja tee tästä aiheesta opinnäyte yliopistossa. Ryhdyin tuumasta toimeen ja tein työstämme pro gradun, Leena Joensivu muisteli.
Ammatillisen opetuksen saralla ylöjärveläinen kipusi aina johtotehtäviin saakka.
– Ilmeisesti minulla on aina ollut kyky saada luottamusta alaisiltani. Mielestäni johdonmukaisuus ja olennaisten asioiden löytäminen ovat hyveitäni.
– Olen tietyissä asioissa suurpiirteinen ja toisissa jutuissa taas hyvinkin tarkka, Joensivu luonnehtii.
Leena Joensivu on nähnyt ammatillisen opetuksen merkityksellisiä kehitysvaiheita. Ylöjärveläisen opetusuran alkuvaiheessa toisen asteen opetusalat toimivat itsenäisesti.
– Kun aloitin työurani ammatillisessa opetuksessa, kaikki toimialat olivat erillään. Silloin jokaisessa oppilaitoksessa vallitsi hirveän suuri omnipotenssi eli kaikkivaltiuden kokemus.
Leena Joensivu vaikutti Opetusalan Ammattijärjestössä ammatillisten opettajien puheenjohtajana 1990-luvulla. Tuolloin elettiin yhtä isoa murrosta opetusalalla.
– Se oli juuri sitä aikaa, kun ammattikorkeakoulutus ja toisen asteen koulutus irtaantuivat toisistaan. Muutoksessa oli sellainen vaihe, että ammattikorkeakoulua kehitettiin, ja toisen asteen koulutus jäi sivuraiteelle, Joensivu vertaili.
– Meillä oli silloin toisen asteen koulutuksessa iso identiteettiongelma. Emme oikein tienneet, mitä olimme. Kaikki toitottivat vaan ammattikorkeakoulun auvoa.
Ammatillisen opetuksen uudistus 2000-luvun taitteessa palautti kuitenkin asiat paremmalle tolalle.
– Se oli hienoa aikaa. Kehitimme uusia systeemejä. Kumppanuus nousi tärkeäksi tekijäksi.
”Löysimme heti ystävyyden”
Sirkka Saarikoski on Leena Joensivun pitkäaikainen työtoveri. Kaksikko tapasi toisensa ensimmäisen kerran työn merkeissä 1990-luvun alussa.
– Törmäsimme vuonna 1992 Pirkanmaan sairaanhoito-oppilaitoksessa. Työskentelimme silloin molemmat aikuiskoulutuksen piirissä. Löysimme heti toisistamme ystävyyden, joka on jatkunut läpi vuosikymmenten ja jatkuu varmasti edelleenkin, Saarikoski tunnelmoi.
Sirkka Saarikoski luonnehtii työtoveriaan ja ystäväänsä välittömäksi persoonaksi.
– Leena on mielestäni helposti lähestyttävä ihminen. Hän on ripeä ja tahtoo, että asiat edistyvät. Meillä on ollut esimerkiksi useita edunvalvontaan liittyviä projekteja, joita olemme vieneet maaliin, Saarikoski muisteli.
