Ylöjärven imetystukiryhmä kokoontuu erilaisten teemojen mutta myös tulijoiden omien kysymysten ääreen. Syyskausi startattiin kantoliinoihin tutustumalla.
Värikäs liina pyörähtää selän taa nuken ympärille. Käsi kääntyy, nousee, koukkaa. Liinan päät asettuvat vartalon eteen. Ja kas niin, nukke istuu tukevasti selässä.
Äidit katsovat silmä tarkkana, kun heitä opastetaan Ylöjärven imetystukiryhmässä asettamaan vauva kantoliinaan. Näytillä on myös muita kantovälineitä, ja koko kavalkadia on ensin käyty yhdessä läpi. On myös puhuttu ergonomisesta ja turvallisesta kantoasennosta ja tutkailtu ohjelehtisiä.
Nyt äidit hypistelevät, kokeilevat, totuttelevat. Ja tietysti juttelevat päivän teema-aiheen ohella imetyksestä.
Ei vain yhtä auvoa
Ylöjärven imetystukiryhmä kokoontuu imetysasioiden äärelle, sillä aihe herättää tavallisuudestaan huolimatta paljon aprikointia.
– Helposti ajatellaan, että imetys on maailman luonnollisin asia, että senhän pitäisi tuosta vain sujua. Mutta ei se ole aina niin. Ei se ole sitä vauvalehtien auvoa, tukiäiti Minna Kekkonen selittää.
Imetyksen mittaan voi ilmetä pulmia tai yllätyksiä. Esimerkiksi ryhmään tullut Jenni Bremer kertoo imetyksensä hankalasta alkutaipaleesta: maidon hitaasta nousemisesta, hetkellisestä imetyskiellosta, imemisvaikeuksista…
– Mietin, miten voisin pidättäytyä pullosta, etten tukeutuisi siihen niin helposti, hän kertoo pohdinnoistaan.
Sieltä täältä kuullut väittämät voivat aiheuttaa odotuksia, ihmetystä, pettymyksiä ja jopa harhaluuloja. Ryhmä auttaa luovimaan niiden keskellä.
Äiti voi myös haluta jo etukäteen varautua siihen, mitä kaikkea voi olla odotettavissa.
– Halusin saada mahdollisimman hyvän alun imetystaipaleelle jo ennen kuin alkaa olla ongelmia, esikoisensa vauva-aikana hiukan pulmia kohdannut ja nyt toisen lapsensa kohdalla ryhmään tullut Tuija Kuronen kertoo.
Kokemuksia ja tietoa
Ryhmämuotoisen tuen etu on monet näkökulmat. On useita tapoja ja ratkaisuja.
– Imetykseni lähti hyvin käyntiin, mutta ajattelin, että on hyvä saada vinkkejä ja kuulla, miten muilla menee, Kaisa Selamo tuumii.
Uusia tulokulmia ja neuvoja voi tosin saada tukiporukan Facebook-ryhmästäkin tai henkilökohtaisesti Imetyksen tuki ry:n ylöjärveläisaktiiveilta.
Arjessa kohdattujen kokemusten ja koeteltujen konstien sekä yhteispohdintojen ohella ryhmässä kuulee myös puhdasta tietoa, jota Imetyksen tuen kurssittamat tukiäidit osaavat kertoa.
– Olen saanut täältä faktoja, joita olisin saanut muualtakin, mutta kasvotusten on aina helpompaa, Kuronen tuumii tyytyväisenä.
Liki joka kerralle on valittu jokin teema-aihe, jonka tiedetään herättävän kysymyksiä tai kiinnostavan. Tämän ohella jutellaan kunkin omista mietteistä, ja tarvittaessa osa porukasta voi vetäytyä sivuunkin omiaan puimaan.
Puhuminen kannattaa
Imetys ei ole vain äideissä henkilökohtaisia kysymyksiä herättävä asia vaan myös kiivastakin julkista debattia herättänyt kuuma peruna.
On kohistu imetyksestä julkisilla paikoilla, tavallista pidempään imettämisestä ja imetyksen väliin jättämisestä. On virinnyt eripuraa, närkästystä, kisailevaa suorittamista.
Tukiäiti Kekkonen näkee tässä toki huolestuttavia puolia – pelkoja, paineita, lynkkausmielialaa – mutta pääosin hän on keskustelusta hyvillään.
– Kun puhutaan, näitä aiheita normalisoidaan. Tulee sallitumpaa puhua niistä. Ja keskustelun myötä voidaan tajuta toisiakin näkökulmia ja kunnioittaa toisten valintoja, hän näkee.
Kohinan ja kysymysten keskellä aprikoivia äitejä Kekkonen kannustaa:
–Rohkeasti puhumaan imetyksestä. Ongelmat kuuluvat asiaan, mutta apua voi saada. Negatiivisia tunteita ei tarvitse hävetä tai pelätä. Eikä tyhmiä kysymyksiä ole.