Mailla ja mannuilla, kylissä ja kodeissa piilee pieni taideaarre. ITE-taiteilijat eli itseoppineet nykykansantaiteilijat tekevät yhtä jos toista kiintoisaa ihan omilla ehdoillaan. ITE-hanke yhyttää sitä esiin.
Seinillä ja hyllyillä kohoilee valkeita muhkuroita Tapio Holopaisen kotitalon alakerrassa Siivikkalassa.
Muhkurat ovat entiseltä elämältään roskaa. On partakoneen suojakoteloa, konvehtirasian lokerikkoa, oluttölkkiä, deodoranttiputelia, johdonpätkää… Kaikkea peittää valkoinen maalipinta, joka häivyttää alkuperäisen olomuodon joksikin uudeksi, taiteeksi.
Holopaisen ensimmäinen roskatyö syntyi 90-luvun alussa, kun kakkukoristeita työkseen tehnyt mies keksi valaa koristemuottejaan rinnakkain ja allekkain kipsiin. Muottirivit olivat kuin egyptiläistä seinätaidetta. Ja niin Holopainen alkoi kokeilla yhä uusia roskasommitelmia.
– Idea tuli muotokielen kautta. Roskissa oli kauniita muotoja. Niistä saa sommittelemalla uusia kuvioita.
ITE keksittyä
Roskatyöt ovat oiva esimerkki ITE-taiteesta. Omaperäinen kekseliäisyys on näet yksi ITE-taiteen eli itse tehdyn elämän, nykykansantaiteen, tunnuspiirteistä.
Myös kekseliäisyyden pohjamulta on omaperäistä: ITE-taiteilijat ovat itseoppineita, eivät noudattele tunnettuja tyylejä, toimivat oman arkensa keskellä eivätkä tukeudu edes harrasteseurojen luotsaukseen.
Holopaisellakaan ei ole takanaan kursseja tai edes kavereiden neuvoja. Kaikki hänen taiteensa roskaveistoksista maalauksiin, tussipiirroksiin ja kollaaseihin on hänen oman kekseliäisyytensä ja kokeilunsa tulosta.
Holopainen on vain testaillut, mitä milläkin konstilla syntyy. Leikellyt sapluunoita, levittänyt maalia telalla, saksinut töitä tai vaikka kortteja ja sommitellut osasista uusia kokonaisuuksia.
Holopaista omaehtoisuudessa ja kekseliäisyydessä kiehtovat kokeilun halu ja oivaltamisen riemu. On hauskaa keksiä jotain uutta ihan itse.
– Kai se on lapsenmielistä leikkimistä.
Osa leikin viehätystä on lopputuloksen yllätyksellisyys.
– Yleensä alussa en tiedä, mitä työstä lopulta tulee.
Lopputulos ei kuitenkaan ole pääasia. Mies ei odota onnistumisia eikä piittaa siitä, jos työ päätyy roskiin. Tärkeintä on tekeminen: kätten liike, käsityöperinne ja vastapaino yksitoikkoiselle kakkukoristetyölle, jota hän aikanaan teki. Kun on toistanut kymmeniätuhansia kertoja samoja kuvioita, on kiva vaihteeksi irrotella taiteella.
ITE jotain mieltä
Usein ITE ottaa myös kantaa, niin Holopainenkin. Roskatyöt kritisoivat turhaa pakkaamista ja materiaalin tuhlausta. Valkea pinta paitsi muuntaa roskat taideasuun myös symboloi halua puhdistaa ja poistaa roskaa.
Saasteiden vastustus näkyy myös miehen Itämeri-aiheisissa maalauksissa. Roskista syntynyt veistos pommitetun Aleppon raunioista taas on vastalause sodan mielettömyydelle.
Holopaisen kannanotot eivät kuitenkaan ole kaikuneet isosti esiin. Hän on saanut töitään vain muutamiin paikallisnäyttelyihin, ja lisäksi hän on ITE-hengessä pannut töitään itse esiin Jari Antilan kanssa Pinsiöön perustamaansa taidepuistoon.
ITE-taide kätkeytyykin usein tekijöidensä arjen keskelle. Se ei ole keskeisille paikoille leviävää galleriataidetta. Tämä ja se, että kannanotot on tarkoitettu kuultaviksi, eivät silti ole Holopaisesta ristiriidassa. Idättäväthän arkiympäristönkin kohtaamiset ajatusituja ja vieläpä yhyttävät niitäkin, jotka eivät mene gallerioihin.
Arjesta esille
Näkyvyyttä Holopainen silti ITE-taiteelle soisi. Sitä tuokin jo parikymmentä vuotta jatkunut Maaseudun Sivistysliiton organisoima ITE-toiminta, joka kartoittaa ja esittelee tätä kätkeytyvää taidetta.
Alkuun taiteilijoita etsittiin isolla kammalla koko maasta, mutta sittemmin huomattiin, että alue alueelta perkaava seula on tarpeen. Paraikaa on meneillään hankkeet Pirkanmaalla ja Saimaan seudulla. Kuka tahansa voi ilmiantaa itsensä tai tuttunsa. Löydetty taide päätyy liiton nettikirjoituksiin, arkistoihin, näyttelyihin ja kirjajulkaisuihin.
– Toiminnassa on vähintään kaksi terää: tallentaminen ja edistäminen. ITE-taide on arvokas taidemuoto. Se tuo kulttuurista hyvinvointia, niin taiteilijoille, alueiden asukkaille kuin ulkopuolisillekin, koordinaattori Minna Haveri selittää.
– Ei muuta kuin ihmiset vain joukolla tekemään ITE-taidetta. Ja yleisöä katsomaan, Holopainenkin arvostaa.
