Taideharrastajakaksikko tahtoo näyttelyllään todistaa, että kukka-aiheen halveksunta on turhaa.
”Kukkia siellä. Kukkia täällä”, kuuluu näyttelyotsikko.
Ja jo virinnee monen mieleen tukku tuttuja mielikuvia. Jahas, taas tämä iänikuinen aihe. Tämä amatöörien aihe. Tämä toritaiteilijoiden aihe. Tämä naistaiteilijoiden aihe, jota ei varsinkaan entisaikoina arvostettu, kun ei naistaiteilijoitakaan.
Juuri nämä mielikuvat näyttelykaksikko Irma Hakala ja Sirkku Salin haluaa nostaa tiskiin. Torpatakseen ne.
Kukkataiteen vähättelyyn tympääntynyt Hakala näet kuuli taas taannoin mollausta ja päätti iskeä vastalauseen. Hän päätti koota kukkanäyttelyn ja pyysi mukaan taidetta harrastavan serkkunsakin.
– Ajattelin, että näytetään nyt, Hakala sanoo.
Kukkia sielullakin
Kaksikko myöntää mielikuvissa olevan perääkin mutta kiistää niiden olevan koko totuus.
Kukista on toki viljalti vain tienestin vuoksi tekaistuja puolivillaisia toritauluja, mutta se ei tarkoita, etteikö kukkateos voisi olla jotain muutakin.
– Kukkatyöt ovat yhtä lailla taidetta kuin mikä tahansa muu. Minusta kaikki aiheet ovat samalla viivalla. Ja kukan voi tehdä sielullakin. Esimerkiksi kun äitini kuoli, purin surutyöni kukkatauluun, tulppaaneihin, Hakala huomauttaa.
Ja vaikka kukat ovat tuttuudessaan monelle aloittelijalle sopivalta tuntuva aihe, eivät nekään mikään tyystin helppo kuvattava ole. Ja ammattitaiteilijatkin ovat aiheeseen tarttuneet.
Kaksikko ei liioin leimaisi kukkasia vain naisten aiheeksi, saati vetäisi hameväen kukkatauluista yhtäläisyysmerkkejä huonoon laatuun.
– Naisten taide on ihan yhtä hyvää kuin miesten, Hakala sanoo.
– Kyllähän tuollaiset mies-naisjutut ovat aika vanhanaikaisia, Salin jatkaa.
Ja vaikka kukka-aihe toki on paljon käsitelty, ei se kaksikosta ole vielä läpeensä kaluttu. Kukissa on jotain niin ikuisesti vetoavaa, että ne elähdyttävät ja inspiroivat vuosi toisensa jälkeen puhjetessaan kukoistukseen ja ilahduttavat läpi elämän juhlista arkeen.
– Kukkien värit ovat vaikuttavia. Tarvitsemme värejä voidaksemme hyvin, Salin tuumii.
Eikä joka katselukokemus ole vain toisensa kopio.
– Jos pistää kymmenen ihmistä maalaamaan saman kukan, jokainen työ on erilainen, Hakala tähdentää.
Makupala montaa sorttia
Kaksikon näyttely on hyvä esimerkki siitä, että kukista on moneksi. Esillä on värillistä ja mustavalkoista, öljyväriä ja akvarellia, sekatekniikkaa ja pastellia, puupiirrosta ja grafiikkaa, tiffanyä ja kartonkia. On realistista ja pelkistävää, jopa puhallusroiskein loihdittua.
Ja silti tässäkään ei ole kaksikon mielestä vielä kaikki, mihin kukista on.
– Näyttely on maistiainen siitä, mitä kaikkea kukista pystyy näkemään, Hakala hymyilee.
Kommentointi on suljettu.