Vahannasta pärisee

Nuorisoseuraväki löysi lisäripauksen yhteisöllisyyttä porukalla jaetusta kiinnostuksen kohteesta. Ja nuorisonkin jeesaamisesta sen pariin.

Kun Vahannan nuorisoseuran mopo- ja moottoripyöräkerhon prätkätoverukset painavat perätysten pitkin baanaa yhteisretkillään, on kokemus porukasta huolimatta yksityinen.

– On vähän kuin sen kypärän sisällä itsekseen, Marko Pohjonen kuvaa.

Mutta samalla kokemus on yhteinen, yhteisöllinen, jotain muuta kuin yksin ajaminen.

– Tehdään sitä samaa asiaa, jaetaan se. Yhdessä ajamisessa on jokin tunnelma, Kimmo Karonen selittää.

Yhteisyyttä virittävät myös ja eritoten pysähdykset. Niiden aikana yksilölliset kokemukset ja havainnot turistaan kokoon ja ollaan muutenkin yhdessä: hörpätään sumpit, jutellaan.

– Elämänviisauksia, Pohjonen virnistää.

– Suuria elämänviisauksia, Karonen yhtyy virneeseen.

Miehet selittävätkin kerhoa – yhteisharrastamista yksin touhuilun sijaan – ihmisen luontaisella tarpeella tehdä asioita toisten kanssa ja hakeutua samanhenkisten pariin.

– Ihminen on kuitenkin laumasielu. Yksin ajaminen on mukavaa, mutta yhdessä ajaminen kolminkertaistaa ajonautinnon, Karonen sanoo.

Kylältä kummuten, nuoret noteeraten

Alkuvuodesta perustettu kerho sai kipinän niin ikään yhteisöllisten puuhien lomassa.

Nuorisoseuran taloa taannoin porukalla laajennettaessa putkahteli esiin, että yhdellä ja toisellakin talkoolaisella oli kaksipyöräinen. Sitten silmä äkkäsi prätkiä myös kylän pihoista. Heräsi ajatus koota kiinnostuneet yhteen.

Vielä lisäannos yhteisöllisyyttä ropsahti reseptiin. Nuorisoseurahengessä tuumattiin, että voitaisiin tukea myös nuorten kiinnostusta ja harrastamista. Jos heitä siis haluttaisi rassailla pyöriä ja nuuhkia prätkämaailman tunnelmia, voisivat aikuiset kerholaiset jelpata ja opettaa heitä.

Kokonaan uuden, oman kerhon perustaminen oli siis osuva veto, kun juttu kumpusi paikallisuudesta ja nuorisoseuran piiristä. Sitä paitsi muut, varsinaiset moottoripyöräkerhot, MC:t, tuppaavat olemaan isoa yhdistystasoista aikuisten toimintaa; nyt haluttiin pienen porukan vapaamuotoista sekä nuoret ja mopojutut mukaan sovittavaa puuhaa.

Tällaisen kerholuonteen valossa on ilmiselvää, että MC:ihin toisinaan liitetystä pahamaineisuudesta on nyt turha puhuakaan.

– Meidän kerhossamme sitä ei ole yhtään, Karonen kuittaa naurahtaen ja huomauttaa mielikuvan yleensäkin osuvan hutiin:

– Pahamaineisuus on liioiteltua, isosti. Muutamat kerhot pilaavat muiden maineen.

Meno muotoutuu ajan myötä

Tähän mennessä kerho on ehtinyt kehkeytyä vasta aikuisten haaraksi: moottoripyöräretkiksi, toiminnan ideoinniksi ja aikeeksi osallistua syksyn Läskiperseajoihin. Nuoria ei ole vielä remmissä.

– Nyt kerätään porukkaa. Siksi mennään ajopuoli ja vanhemmat edellä. Vanhempien kautta saadaan nuoret luontevasti mukaan, Pohjonen hahmottelee.

Nuorisotoimintaa varten on vielä mietittävä, miten, missä ja milloin rassailla mopoja. Nuorisoa voitaisiin myös vaikka kyyditä motocrossradalle.

Ja voihan aikuishaarankin toiminta vielä monipuolistua.

– Jos Mikan pyörä hajoaa, emmeköhän sen yhdessä korjaa, Pohjonen naurahtaa Mika Kortesmaalle hymyillen.

Nuoret eivät liioin ole tyystin erillään aikuisten haarasta. Aikuiset voisivat ottaa heidät prätkiensä kyytiin lähtiessään vaikka motoristikisaa katsomaan.

– Ja kyllähän nuoret tulevat noita pällistelemään, Karonen nyökkää kolmikon komeita pyöriä kohti.

Aikuiset voisivat myös saatella jälkipolvea moottoripyörien maailmaan, jos kiinnostus jatkaa siihen mopoiän jälkeen orastaa.

Mitään kiveen hakattuja tavoitteita poppoolla ei ole. Touhut kehittyvät tarpeen mukaan ja ideoiden myötä. Mutta yksi lienee varmaa. Samanhenkisten yhteinen ilo.