Elviina Nurminen katkaisi eturistisiteensä vuosi sitten ja joutui jättämään salibandyn tauolle. Nyt A-tyttöjen SM-hopeaa pelannut lukiolainen voi aloittaa jälleen treenaamisen.
Elviina ”Eepi” Nurmisella, 17, on kova tavoite.
Hän haluaa päästä lukion jälkeen salibandyammattilaiseksi Ruotsiin tai Sveitsiin. Se ei ole mahdotonta, sillä hän pelasi vielä reilu vuosi sitten Kooveen paidassa A-tyttöjen SM-hopeaa, minkä jälkeen hän vaihtoi seuraa Classiciin.
Elviina ei kuitenkaan ehtinyt pelata peliäkään uuden seuran riveissä, kun tapahtui jotakin ikävää.
Päivää ennen koulun alkua elokuussa, Classicin harjoituspelissä, Elviina loukkasi jalkansa. Hän muutti äkillisesti juoksusuuntaa, jolloin polven eturistiside meni poikki.
– Siitä kuului jäätävä ääni, ja lähdimme siitä saman tien Acutaan.
Vähän väliä kepeillä
Ensimmäisenä koulupäivänä Elviina ei päässyt paikalle, ja sen jälkeen hän konkkasi lukiolle kepeillä.
Kepit tulivat varsin tutuksi näyksi Ylöjärven lukion oppilaille, sillä Elviina joutui kaiken kaikkiaan kolmeen eri polvileikkaukseen.
Kävi ilmi, ettei eturistisiteen poikki meneminen ollut ainoa vamma. Sen lisäksi myös Elviinan polven kierukka oli revennyt.
– Ensimmäinen leikkaukseni oli syyskuussa, toinen joulukuussa ja kolmas nyt kesäkuussa.
Nyt polvi vaikuttaa kuitenkin olevan kunnossa – viimeinkin.
Elviina on aloittanut varovaisen treenin ja käy fysioterapiassa.
Hän aikoo osallistua Classicin treeneihin pikkuhiljaa, ja tarkoituksena on osallistua myös peleihin joulun jälkeen.
Kauhea vuosi
Vammat ja loukkaantumiset ovat urheilijoille tuttuja. Mutta silti niihin on vaikea sopeutua. Varsinkin ensimmäisellä kerralla.
Elviina on kova tekemään kaikkea, ja siksikin pakollinen paikoillaan olo oli hänelle erittäin vaikeaa.
– Se oli hirveää. Sanon suoraan, että mielenterveyteni on ollut koetuksella. Urheilu on ollut aina niin iso osa elämääni.
Elviinan oli varsinkin aluksi vaikea kuunnella juttuja joukkuekavereiden peleistä ja pelireissuista.
– Minun ei tehnyt edes mieli mennä aluksi katsomaan muiden pelejä. Ja ensimmäisen pelin kun menin seuraamaan, niin itkuhan siinä tuli.
Yksi hyvä puoli loukkaantumisessa kuitenkin on.
Nyt Elviina tietää, miltä muista loukkaantuneista tuntuu ja osaa lohduttaa. Omat tulevat pikku loukkaantumisensa hän uskoo pystyvänsä sivuuttamaan nopeammin kuin ennen: kun on kerran kokenut ison loukkaantumisen, tietää, ettei pieni ole maailmanloppu.
Kilpailua esteratsastuksessa
Elviina aloitti salibandyn pelaamisen noin 11–12-vuotiaana. Sitä ennen hän pelasi jalkapalloa, jonka harrastamista hän jatkoi aivan viime kesään saakka.
– Kun salibandytreenit loppuivat, lähdin usein jalkapallotreeneihin tai toisin päin.
Elviina on myös harrastanut ratsastusta 11 vuoden ajan ja kilpaillut esteratsastuksessa.
– Porukka kyselee, miten aikani riittää kaikkeen, mutta kyllä kaiken saa tehtyä, jos oikeasti haluaa.
Elviina käy salibandytreeneissä Kaukajärvellä ja Ruotulan tenniskeskuksessa. Hän saa treeneihin kyytejä perheeltään ja joukkuetovereiltaan.
– Ja kohtahan saan itsekin ajokortin.
Vuosi sitten treenejä oli vähintään neljä kertaa viikossa ja päälle tulivat peliviikonloput.
Voitontahtoinen hyökkääjä
Ammattilaisuuden lisäksi Elviina haluaisi päästä naisten maajoukkueeseen. Elviina ei kuitenkaan pidä kiirettä. Polven pitää antaa toipua rauhassa.
Elviina pelaa hyökkääjänä ja kuvaa itseään päättäväiseksi, peräänantamattomaksi ja voitontahtoiseksi pelaajaksi.
Kesällä Koukkuniemessä
Tänä kesänä, heinäkuussa, Elviina oli kahden viikon ajan töissä Koukkuniemen vanhainkodissa. Hän piti työstään vanhusten ulkoiluttajana ja juttukaverina.
– Olen kauhean sosiaalinen ja tykkään puhua. Oli hyvä tulla työhön, jossa näitä piirteitä haettiin.
Kesätyöstä ansaitut rahat kuluvat pitkälti ulkomaanreissulla, jonka Elviina tekee isosiskonsa kanssa elokuun lopulla Nizzaan ja luultavasti myös Lontooseen, Brightoniin ja Monacoon.
Kommentointi on suljettu.