Onko sisu vain suomalaista?

Devising-menetelmällä luotu teatteriesitys tavoittelee yhteistä kieltä eri kulttuurien välille.

Teatteri La Stradaan rantautui tuoreen The End and the Beginning -teatterin kantaesitys Sisu. Kaksi teatteritaiteen opiskelijaa Lontoosta lyöttäytyi yhteen ja loi esityksen, jossa puhutaan suomea, espanjaa ja englantia.

– Vaikka taitaisi vain suomen kielen, teemme kaikkemme, että esityksestä voi nauttia, kertoo Kolumbiasta kotoisin oleva Julian Guerra-Ortega.

– Aiheet, kuten kahvinjuonti, tanssiminen ja hiihtäminen, ovat universaaleja. Hymy voi olla herkässä, lisää 25-vuotias suomalaiskollega Ruut Luoto.

Näytelmä tehtiin devising-menetelmällä, jota käytettäessä esitys syntyy prosessissa ryhmän synnyttämänä. Käsikirjoitus on tarkkaan sovittu, mutta siinä on myös improvisoituja elementtejä, ja yleisöä voidaan osallistaa. Sisu-esityksen pohjana on käytetty kahden kulttuurin kirjallisuutta Tomás Gonzálezista Tove Janssoniin.

– Tutkimme hiljaisuutta Aki Kaurismäen elokuvista ja sisua Edvin Laineen Tuntemattomasta sotilaasta, näyttelijät kertovat.

Vaikka he eivät puhu samaa äidinkieltä, kulkee viesti myös intonaation, kasvojen eleiden ja muun kehonkielen kautta.

– Latinalainen Amerikka on kuuluisa ilmaisun suurieleisyydestä, ja suomalaisten etutavuihin painottunut kova puhe ja hillitty ilmaisu poikkeavat tästä suuresti, Guerra-Ortega sanoo.

– Erilaisuudesta huolimatta perimmäinen ihmisyys ja ystävyys on löydettävissä avoimella mielellä, kärsivällisyydellä, uteliaisuudella ja tietysti sisulla! Luoto korostaa.

Kommentointi on suljettu.