33-vuotias Susanna Palmi työskentelee seurakuntamestarina eli suntiona Aurejärven ja Kurun kirkoissa. Suntiolla on vastuullaan lista tärkeitä työtehtäviä, joiden joukkoon kuuluu niin vainajien ja omaisten parissa työskentely kuin talonmiehenä toimiminen.
Aurejärven kirkon pihamaa on vielä perjantaina hiljainen. Rauhallisuus on täällä harvinaista, sillä yleensä kesäaikaan kirkko ja hautausmaa vilisevät vierailijoita. Mutta onhan kirkolla paikalla ainakin yksi henkilö: seurakuntamestari Susanna Palmi, joka on juuri saapunut uurnanlaskutilaisuudesta.
Paljasjalkainen soppeenmäkeläinen ajautui suntion hommiin yli kymmenen vuotta sitten työskennellessään vielä lähihoitajana Tampereella. Aiemmat Kurun kappeliseurakunnan suntiot olivat tuolloin eläköitymässä, joten tilalle tarvittiin uusi ammattilainen. Niinpä työhön ehdotettiin Kurun kirkkovaltuustossakin vaikuttanutta Palmia, joka päätti ottaa tehtävän vastaan ja hyppäsi suntion oppipojan saappaisiin Aurejärven kirkossa.
– Tein töitä aluksi keikkaluontoisesti lähihoitajan töiden ohella, mutta sitten vuonna 2015 suntion vakipaikka kuitenkin avautui. Koin lähihoitajan työn melko raskaaksi, joten työpaikan vaihto sopi minulle, aiemmin vanhusten ja kehitysvammaisten lasten kanssa työskennellyt Palmi kertaa.
Työhaalarista jakkupukuun
Palmin mukaan suntion työ on monipuolista mutta paikoin melko näkymätöntä. Hän on havainnut, ettei moni edes tiedä, mitä suntio tekee.
– Jos olen kertonut uudelle tuttavuudelle olevani ammatiltani suntio, on hän saattanut sanoa, että ”anteeksi mikä”. Eräs ystävänikin kysyi, että onko totta, että työhöni kuuluu vain istua ja sytyttää kynttilät jumalanpalveluksen aikana, Palmi naurahtaa.
Mutta oikeasti työ on paljon muuta kuin kynttilöiden sytyttämistä. Oikeastaan suntion pitää olla monen alan ammattilainen ja monipuolinen osaaja. Työpäivän aikana työhaalari saattaa vaihtua lennosta siistiin jakkupukuun työtehtävästä riippuen.
– Suntiona olen myös hautausmaan työntekijä. Tehtäviini kuuluu Aurejärvellä niin kiinteistön hoito kuin siivous. Lisäksi hoidan viheralueita ja leikkaan nurmikkoa. Soitan myös kirkonkellot ja valmistelen jumalanpalvelukset ja eri tilaisuudet. Minun tehtäväni on pitää huoli myös siitä, että kirkossa on kaikki tarvittavat tavarat, hän luettelee.
”Kuolemaan ei koskaan totu”
Käytännön töiden lisäksi Palmi työskentelee jatkuvasti lähellä kuolemaa. Hänen työhönsä kuuluu selvittää ja mitata hautapaikat sekä kaivaa uurnahaudat koko Kurun alueen hautausmailla. Palmi myös vastaanottaa vainajat ja suorittaa näiden näyttämisen omaisille. Vaikka työ on henkisesti raskasta ja sisältää paljon surun näkemistä, osaa Palmi suhtautua tehtäväänsä ammattimaisesti.
– Kuolemaan ei koskaan totu. Tässä ammatissa tunteita ei saa kuitenkaan sulkea itseensä vaan rooli ammattilaisena on pidettävä.
Kuitenkin joskus myös suntio tuntee surua omaisten rinnalla. Palmi pitää tätä luonnollisena etenkin silloin, jos suntio on itse tuntenut vainajan.
– Ihmiskohtalot koskettavat minua. Tietyissä tilanteissa myös minulla tulee tippa silmäkulmaan ja tunnen surua omaisten kanssa.
Elämän ja kuoleman välimaastossa
Suntion tehtävässä vuorovaikutustaitojen on oltava huippuluokkaa. Palmi sanoo oppineensa vuosien varrella lukemaan ihmisiä, sillä esimerkiksi vainajan omaisilla tunteet voivat heitellä laidasta laitaan.
– Tässä työssä pitää ymmärtää, miksi kuolleen ihmisen läheinen voi olla todella vihainen tai ylipirteä. Tunnetilojen ääripäät ovat osa suruprosessia. Tämän vuoksi suntion pitää olla hyvin hienotunteinen ja osoittaa arvokkuutta omaisia kohtaan. Heille hetki on ainutlaatuinen elämässä.
Usein suntion ei tarvitse sanoa mitään lohduttavaa. Palmin mukaan hiljaisuus on usein paras tapa osoittaa myötätuntoa.
– Monesti pelkkä läsnäolo riittää eikä sanoja tarvita, hän toteaa.
Palmi sanoo, että työ elämän ja kuoleman välimaastossa on muuttanut häntä itseään tietyllä tapaa.
– Välillä kohtaan ihmisiä, jotka ovat menettäneet elämässään kaiken. Tämän vuoksi omasta persoonastani on tippunut paljon turhaa pois.
