Kaksi Ylöjärven Uutisten toimittajaa kävi kokeilemassa Julkujärvellä uudistettua frisbeegolfrataa. Miten sujui, lensikö frisbee? Ja ennen kaikkea: minne? (Teksti: Iiria Lehtinen, kuvat: Vilma Kaura)
Frisbeegolfradalla on kuuma. Hikeä pukkaa pintaan ja jano vaivaa. Vaikka tietysti pitäisi olla iloinen siitä, että kohdalle on osunut harvinainen aurinkopäivä.
Iiria ja Vilma ovat Julkujärvellä uusitulla radalla kokeilemassa frisbeegolfia. Opastajina heillä on amatöörisarjassa heittävä Petri Vanhamäki ja junioriluokassa hyvin menestynyt
Veeti Väätänen.
1. väylä
Par on kolme, eli ihannetuloksena on saada kiekko koriin kolmella heitolla. Väylän pituus on 95 metriä.
Iiria aloittaa. Petri auttaa asennon kanssa ja opastaa, ettei kiekkoa saa heittää pelkästään ranteella, vaan vauhtia otetaan sivulta.
Iiria yrittää sisäistää opit ja heittää frisbeen kovaa metsään. Harmi vain, että se päätyy väärään metsään ja pois väylältä, tasan 90 astetta liikaa oikealle.
Herrasmiehenä Petri Vanhamäki ehdottaa, että kyseessä oli harjoitusheitto. (Aivan, sehän sen pitikin olla…)
Vilma on parempi
Iirian seuraava yritys päätyy oikealle väylälle. Tosin keskelle pöheikköä.
Vilman heitto raivaa tiensä hieman pidemmälle.
Ensimmäinen väylä on suorastaan pirullinen: maalikoria ei näe ensimmäiseltä heittopaikalta lainkaan. Suoraan avauspaikan edessä on metsikkö, jota kiertää kaksi kapeahkoa, puilta vapaata aluetta.
Kaikesta huomaa, ettei väylä ole suunniteltu aivan aloittelijoille.
Frisbeen asento vaikuttaa heittoon
Seuraavat heitot heitetään järjestyksessä niin, että se heittää ensimmäisenä, kenen kiekko on kauimpana maalista.
Petri Vanhamäki opastaa, että rystyltä heitettynä kiekko kaartaa hieman vasemmalle, ellei kiekkoa kallista ennen heittoa hieman itseään kohti.
Ei auta, vaikeaa on. Ja jos kiekko liiteleekin oikeaan suuntaan, edessä on aina jokin puu.
Kämmenheitto ei ole yhtään sen helpompi.
Vilma: Teillä on varmaankin kivaa meidän surkimusten kanssa.
Petri: Meidän on tarkoitus tehdä aloittelijoille oma rata…
Tulos: Iiria 8, Vilma 6 (Vilma tuulettaa), Petri 4 ja Veeti 3.
Iiria: Olen nyt häviöllä, Vilma. Miltä tuntuu?
Vilma: Hyvältä.
2. väylä
Par 3. Pituutta väylällä on 126 metriä.
Kakkosväylän aloituspaikka on korkealla soramontun laidalla.
Veetin ja Petrin aloitusheitot leijuvat kauniisti ja pitkälle, Veetin jopa aivan korin tuntumaan. Mutta entäpä toimituksen aloittelijanaiset, huh huh.
Kun tekniikka ei ole hallussa, heitto jää helposti vain noin 20 metriin.
Petri: Mutta voihan tuuli voi tehdä ihmeitä. Teiltäkin saattaa joku heitto onnistua…
Hyvää liikuntaa ja uusia ystäviä
Petrillä ja Veetillä on mukanaan laukut, joissa on kymmeniä erilaisia kiekkoja.
Aloittelijalle riittää aloituspaketti, jonka saa ostettua noin kolmella kympillä.
Aloitusheitto heitetään draiverilla, lähestymisheitto midarilla, ja kun matkaa on jäljellä enää alle 10 metriä, käyttöön otetaan putteri.
Petri kertoo perheellisenä miehenä käymässä radalla usein vasta yhdeksän jälkeen illalla.
Frisbeegolfissa tulee käveltyä paljon, se on siis hyvää liikuntaa. Lisäksi radalla tekee jatkuvasti ystäviä.
Iirialla heitot menevät surkeasti, mutta Petrin opastus auttaa: oikea asento on sellainen, jossa heitto lähtee rinnan kohdalta, ei liian kaukaa.
Tulos: Iiria noin 10, Vilma noin 7, Petri 4 ja Veeti 2.
Vilma Iirialle: Kysyin Veetiltä, miten hän sai kiekon sisään kahdella heitolla. Veeti vastasi, että sen vain saa.
Mutta siis miten?
Pelkästään kahden radan suorittamiseen kaikkine opetteluineen ja tunarointeineen on mennyt aikaa noin tunti. Toimittajat päättävät lopettaa leikin tähän.
Kommentointi on suljettu.