Poikani sai tehtävän. Kesällä on kerättävä, prässättävä ja nimettävä viisikymmentä kasvia.
Kasveja on meillä koottu enemmän ja vähemmän yhdessä – aivan kuten muitakin koulutöitä on välillä tehty aikuisten tukemana.
Olen silti sitä mieltä, ettei kasvituntemuksen lisääminen ole tässäkään se tärkein tehtävä. Käsittääkseni kyse on jonkinlaisesta piilo-opetussuunnitelmasta: nuoriso oppii pitkäjänteistä ja toivottavasti myös suunnitelmallista työskentelyä. Puhelimenkin netistä löytyy ”oikeaa tietoa”, kun hieman keskittyy.
Toki monenlaista käytännön yleissivistystäkin kertyy. Toivottavasti kukaan ei kuitenkaan tutustu esimerkiksi jättiputkeen tai nokkoseen paljain käsin.
Apua annetaan
Avun pyytäminen ja vastaanottaminen ei ole tyhmää. Mutta se on, jos heittäytyy pelkästään avun varaan – tai pitää sitä itsestäänselvyytenä, jota ei tarvitse arvostaa. Siksi pyrin auttamaan poikaani tarvittaessa, mutta vain rajoitetusti.
Kaikki vanhemmat eivät tue lapsiaan samalla tavoin. Eivät tietenkään. Jokainen perhe on omanlaisensa. Moni voi kasvattaa jälkikasvunsa paljon minua paremmin. Toisaalta objektiivista arviointia aiheesta on erittäin haasteellista tehdä.
Yksi tukemisen muoto on rahan käyttö. Esimerkiksi peruskoulun on päätetty olevan maksuton, mutta suuri osa harrastuksista ei sitä ole. Eikä kuulukaan olla: koulukaan ei ole ilmainen vaan veronmaksajien kustantama.
Jotta jokin järki säilyisi, niin ahkeruudesta ja aikaansaamisesta pitää palkita työn tekijöitä – niin lapsia kuin aikuisiakin. Meidän yhteiskunnassamme senkin voi kokea palkitsemiseksi, jos kohtuutonta osaa ei kerätä veroina pois.
Ei täydellistä
Kaikkea ei ahkerakaan aina voi saada. Ei toki tarvitsekaan. Poikani alkoi kerätä kasveja vasta kesälomalla, joten esimerkiksi leskenlehti on jo menetetty. Kuitenkin, jos ja kun viisikymmentä muuta kasvia päätyy asianmukaisesti kansioon, tavoite on saavutettu.
Samoin se suurempi suunnitelma toteutuu: voi niitä riemun hetkiä, kun nuori itse löytää vastauksen kiperään pulmaansa. Sitä ennen on saatettu viettää muutama tuskainen hetki tietokoneen ja -kirjojen äärellä sekä opeteltu hallitsemaan kasvavaa kiukkua.
Kasvion laatiminen on hidasta – mutta se sentään tulee valmiiksi. Kaikille ihanteellinen yhteiskunta taas tuskin koskaan.
