19-vuotias Henna Ylijoki on yksi kuudesta suomalaisesta naisratamoottoripyöräilijästä. Seitsemän vuotta kilpaa ajanut nainen siirtyi tänä kautena SM-sarjan Superstock -luokkaan. Allaan hänellä on 600-kuutioinen Yamaha R6, jonka kanssa Ylijoki kisaa nyt yhdeksännellä pistesijalla.
Ylöjärveläissyntyinen Henna Ylijoki on nainen, joka ei pelkää vauhtia. Jo pikkutyttönä hän innostui kaksipyöräisistä ja seurasi katsomoista isänsä kilpa-ajoa moottoriradoilla. Eipä ole siis ihme, että myös Henna hyppäsi ratamoottoripyörän kuskin saappaisiin.
Ratamoottoripyöräily on huima laji, ja ehkä yksi vaarallisimmista urheilulajeista. Moottoriradalla vauhti nousee parhaimmillaan 250 kilometriin tunnissa. Kuskilla on oltava siis loistava fysiikka, jotta 170-kiloinen pyörä pysyy hallinnassa.
Naiskuskit ovat ratamoottoripyöräilyssä vielä harvinaisuus. Tämän vuoksi naiset ajavat miesten kanssa samoissa sarjoissa.
Ylijoki kertookin, että toisinaan naiskuskit kohtaavat epäilyksiä kokonsa vuoksi. Miten pieni nainen voi pärjätä miesvaltaisessa moottoriurheilulajissa?
– Hyvin. Ei pidä olla isoja lihaksia vaan voimaa, jota pitää osata käyttää oikein, nainen huomauttaa.
– Kevyellä kuskilla on etulyöntiasema. Mitä vähemmän on painoa, sitä kovempaa pyörä kulkee, hän täsmentää.
Peloton kuski
Ja kovaahan se pyörä kulkee. Henna Ylijoen isällä Jarmo Ylijoella on mennyt aikaa totutella näkyyn, jossa tytär istahtaa kilpamoottoripyörän satulaan. Toisaalta, itsehän hän on tyttönsä lajiin koukuttanut.
– Muistan ensimmäiset kerrat, kun Henna kisasi. Jokaisen lähdön jälkeen vannoin itselleni, että likka ei hyppää enää ikinä kilpapyörän selkään. Tämä laji on kuitenkin parempi kuin yksikään huume: adrenaliiniryöppy on niin kova, ettei sitä voi päihittää mikään, Jarmo Ylijoki kuvailee.
Tyttärensä huoltojoukoissa toimiva Jarmo Ylijoki sanoo, että Hennan erityisominaisuus kuskina on nimenomaan pelottomuus. Usein moottoripyöräkuljettajalla saattaa jäädä epävarmuus esimerkiksi kaatumisesta, jonka Henna Ylijoki taas kuittaa järjellä.
– Jos tietää syyn kaatumiseen, että se johtui vaikkapa säädöistä tai lätäköstä, on ajamista helppo jatkaa. Toisaalta taas, jos syy jää epäselväksi, voi ajamiseen tulla kammo, hän pohtii.
Jarmo Ylijoki myöntää, että tyttären istahtaminen kilpapyörän satulaan pelottaa edelleen. Mies on telonut itsensä kilpaurallaan erittäin pahasti, joten tyttären loukkaantuminen luonnollisesti jännittää.
– Kilpaurani pahin onnettomuus sattui Jurvan kisassa, jonka pääsuoralla huomasin, että jarrukahva on hukkunut. Ajoin kahta ja puolta sataa metsään, mikä johti vuoden taukoon ajamisesta. Onnettomuudessa lapaluuni meni aivan murusiksi, kolme selkänikamaa murtui, kolme kylkiluuta katkesi ja yksi niistä puhkaisi keuhkon, hän luettelee.
Palkintopallille keppien kanssa
Eikä tytärkään ole sairaalareissuilta välttynyt. Näkyvin urheiluvamma on vasemman käden nimettömässä, josta puuttuu melkein puolet. Sormen pää jäi erään moottoriradan mutkaan, jossa Ylijoki kaatui pyörällään.
– Mutkassa oli vesilätäkkö ja pyörän keula lähti altani. Sormi jäi ohjaustangon ja asfaltin väliin ja repeytyi irti. Sormea on vähän operoitu ja kaunistettu myöhemmin. Nythän tämä on aika nätti, hän hymähtää.
Nainen on murtanut myös lantionsa ja selkänsä. Muutama vuosi sitten hänet passitettiin Jurvan aika-ajoista TAYSiin mahdollisen vakavan jalkavamman takia. Tutkimuksissa mitään suurempaa häikkää ei kuitenkaan löydetty, minkä vuoksi kisapaikalle ajettiin takaisin kiireen vilkkaa.
– Lopulta Henna oli kisan kolmas, ja kiipesi palkintopallille keppien kanssa, Jarmo Ylijoki naurahtaa tyttärensä periksiantamattomuudelle.
