Tallinomistaja Susanna Mäkipää on tehnyt kaikkensa, jotta tytär Bettiina Lahdensivu saisi alleen hyviä esteratsuja. Äiti ostaa ulkomailta hevosia, ja tytär kouluttaa ratsut ennen kuin ne myydään eteenpäin. Aina välillä joukosta kuoriutuu helmiä omaan käyttöön.
Bettiina Lahdensivu, 19, on ratsastanut aina, siis ihan kirjaimellisesti.
– Olin hevosen selässä ensi kertaa jo äidin vatsassa.
Pikkutytön ponivaihe kesti vain hetken.
Noin seitsemän vanhana hän ratsasti jo isokokoisilla hevosilla. Lahdensivu anoi ja myös sai erikoisluvan treenata 8–9-vuotiaana kenttäratsastusta, johon kuuluu kouluratsastusta ja esteratsastusta, mutta myös maastossa hypättäviä maastoesteitä.
– Laji voi olla vaarallinen. Täytyy olla taitava ratsastaja, sanoo Lahdensivun äiti, Susanna Mäkipää.
Nykyisin esteratsastusta
Nykyään Lahdensivu on erikoistunut esteratsastukseen, jota hypätään kentällä tai maneesissa sisätiloissa. Hän on tullut siinä niin eteväksi, että kisaa SM-tasolla.
Heinäkuun alussa Lahdensivu tuli toiseksi Salossa esteratsastuksen GP-kisojen 140-sentin luokassa. Lähitapiola Future challenge -osakilpailuja on kaikkiaan viisi, ja kesän lopulla ratkeaa, kuka voittaa 3 000 euron palkinnon.
– Se on Suomen suurin nuorille, 18–25-vuotialle ratsastajille suunnattu rahakisa, sanoo Bettiina Lahdensivu.
Hyvä hevonen maksaa maltaita
Lahdensivu on viettänyt vauvasta asti aikaa tallilla: siivonnut, hoitanut, ratsastanut ja hypännyt.
Hänen äitinsä Susanna Mäkipää omistaa Ylöjärvellä kaksi tallia: myyntitallin ja ratsastuskoulun.
Ratsastustalli on kaikille tuttu termi, mutta myyntitalli ei niinkään.
Kunnon menestyvä esteratsu maksaa vähintään 50 000 euroa. Koska luokanopettajana työskentelevällä Mäkipäällä ei ollut sellaisia rahoja, hän alkoi ostaa, kouluttaa ja myydä hevosia eteenpäin.
Mäkipää ostaa jo valmiiksi hyvänoloisia, vaikkakaan ei nimekkäitä ratsuja esimerkiksi Baltian maista. Sen jälkeen Bettiina Lahdensivu kouluttaa niitä Ylöjärvellä, ja lopulta ne myydään eteenpäin hyvätasoisina harrastehevosina.
Aina joskus joukosta löytyy kuitenkin helmiä.
Pieni Rapsodija yllätti
Näin kävi, kun parivaljakko törmäsi latvialaiseen Rapsodijaan.
Rapsodijan piti olla ihan tavallinen, eteenpäin myytävä hevonen, mutta Lahdensivun valmentaja päätti, että hevosta kannatti seurata ja kouluttaa. Siitäkin huolimatta, ettei hevosta ollut aiemmin juuri käytetty esteratsuna eikä sen rakenne ollut loistava.
– Se on pieni, mutta menee sydämellä, kuvailee Lahdensivu menestynyttä esteratsuaan.
Nyt Rapsodijan on ollut Lahdensivun käytössä kahdeksan vuotta.
Hevonen tulee aina ykkösenä
Esteratsastus on psyykkinen laji, jossa ratsastajan pitää pysyä tyynenä – muuten alla oleva hevonen saattaa hermostua.
– Hevonen on elävä olento, joka voi tehdä yllättäviä ratkaisuja. Laji vaatii yhteistyökykyä hevosen kanssa. Ratsastajan pitää hallita hevosensa, sanoo Lahdensivu.
Äiti ja tytär korostavat sitä, ettei sairaalla hevosella saa koskaan hypätä.
– Jos hevosella on jokin vialla, sillä ei mennä. Ratsastaja taas voi kisata vaikka 40 asteen kuumeessa tai käsi paketissa.
Ja jos hevosella on hätä, sitä hoidetaan kaiken aikaa, myös yöllä.
Kilpailuvietti ajaa eteenpäin
Joskus teininä Bettiina Lahdensivu kyseenalaisti hetkittäin sen, halusiko hän viettää kaiken aikansa tallilla ja viikonloput kisoissa. Aina hän kuitenkin päätti jatkaa.
Nykyään hän asuu aivan tallin lähellä. Tavoitteena on päästä joskus sisään kauppakorkeakouluun Tampereelle, ei sen kauemmaksi.
Lahdensivu on pysynyt tallilla muustakin syystä kuin puhtaasta rakkaudesta hevosiin.
– Minulla on kilpailuviettiä. Jos en kisaisi eikä minulla olisi hyviä hevosia, en ehkä jäisi. Olen aina pystynyt etenemään tässä lajissa. Kisaisin varmaankin jossakin muussa lajissa, jos en tässä.
Alla mahdollisimman monenlaisia ratsuja
Äiti Mäkipää on paitsi ostanut lupaavia ratsuja, myös miettinyt tarkkaan niiden luonnetta.
Hän on hankkinut tyttärensä ratsastettavaksi erilaisia hevosia, jotta tämä oppisi ratsastamaan mahdollisimman monenlaisilla hevosilla, esimerkiksi kipakoilla, lujapäisillä ja rauhallisilla.
Bettiina Lahdensivu ratsastaa nytkin noin 3–6 hevosella päivittäin. Aikaa tähän menee useita tunteja.
Vaikka esteratsastusta pidetään perinteisesti varakkaiden harrastuksesta, Susanna Mäkipää haluaa korostaa, että jos on nöyrä ja ystävällinen, lajissa pääsee eteenpäin.
– Moni ajattelee, että vain ne pärjäävät, joilla on rahaa, koska tämä on todella kallista. Mutta jos jotain haluaa ja on valmis tekemään sen eteen töitä, saa haluamansa.
