Kaksi Ylöjärven Uutisten toimittajaa kokeili suosittua SUP-lautailua Wake Valleyssa. Miten kävikään? Pysyikö tasapaino? (Teksti: Iiria Lehtinen, kuvat: Vilma Kaura)
Wake Valley on tunnettu Wakeboardingista eli kaapelivesilautailusta.
Vilma kieltäytyy vesilautailusta polvivammaansa vedoten, ja Iiria muuten vain. No, myönnettäköön, Iiria ei oikeasti uskalla.
Mutta yhtä hyvin pienellä järvellä voi harrastaa vesilautailun lisäksi SUP-lautailua eli suppailua.
Siis suppailemaan, ensimmäistä kertaa elämässä.
Pientä alkukankeutta
Iiria: – Pelottaako, Vilma?
Vilma: – Ei, kunhan tästä ei tule märkä T-paita -kilpailua, jos putoankin veteen. Se on suurin pelkoni.
Vilma astuu laudan päälle ensin polvilleen.
Vilma: – Olen halunnut monesti kokeilla tätä lajia. Lähden nyt neitsytmatkalleni.
Iiriakin siirtyy laudalle polvilleen.
Iiria: – Uskaltaako tästä noustakaan?
Vilma: – Tuliko aalto?
Iiria: – Tuli. Ja ampparikin pörrää ympärillä.
Viereisellä kaapeliradalla vesilautaillaan, ja lautailija nostattaa aallon, joka keikauttaa Iirian SUP-lautaa.
Mutta ei hätää. Pieni kiikkeryys poistuu pian.
Miten melotaan?
Mela sen sijaan aiheuttaa päänvaivaa. Melassahan on kajakin melasta poiketen vain yksi lapa! Miten tällaisella melotaan?
Kohtalaisesti.
Melaa pitää siirrellä puolelta toiselle ja lipua hissuksiin tyyniin vesin.
Vilma nousee
Vilma nousee laudalla pystyyn. Se käy yllättävän helposti.
Iirian polvet väsyvät ja hän taas istahtaa laudalleen todennäköisesti vääräoppisesti takapuolelleen.
Seisten kun ei arvaa kirjoittaa muistiinpanoja trikoisiin työnnettyyn pieneen vihkoon.
Vilma: – Olen kuullut, että suppailu on laihdutuskeino Yhdysvalloissa. Vähänkö mekin lähdemme täältä kevyempinä.
Vilma: – On myös olemassa SUP-joogaa.
Saisinko surffikoiran?
Vilma valittaa, että jalkoja alkaa tärisyttää, jos niitä pitää vähääkään koukussa.
Iiria: – Jaksatko olla siellä vielä?
Vilma: – Joo, jos pidän jalat täysin suorina.
Iiria: – Kuinka kauan sillä lailla pystyy olemaan?
Vilma: – Ehkä tunnin.
Vilma vilkaisee laudalla rötköttävää Iiriaa.
Vilma: – Olet muuten ihan sammuneen näköinen.
Iiria: – Voin nousta seisomaan jos lopetat puhumisen, eikä minulla ole enää mitään kirjoitettavaa!
Vilma: – Olisi muuten hienoa, jos minulla olisi tällainen lauta, ja sen keulassa istuisi koira. Surffikoira.
Tää on kivaa!
Iiriakin päättää nousta.
Kun suppailuun on jo vähän tottunut, pystyyn nouseminen on yllättävän helppoa.
Pystyssä melominenkin sujuu luultavasti lähes kaikilta, joilla ei ole suurempia ongelmia tasapainon kanssa.
Suppailu on hauskaa.
Vilma nousee maihin ja alkaa ottaa kuvia. Iiria pyörii laiturin edustalla.
– Tämähän sujuu kuin…
Iiria on liian itsevarma ja meinaa kopsahtaa laudallaan laituria päin.
– Miten tällainen vehje pysäytetään?
Viime tipassa.
Jaloissa tuntuu
Iiriakin nousee pois laudalta ja saa pitkän äheltämisen jälkeen nostettua lautansa laiturille. Sitä ei saa vedestä millään ylös, ennen kuin kysyy toiselta suppaajalta vinkkejä.
Lauta nousee ylös ainoastaan keula edellä.
Vilma: – Suppailu tuntuu jalkapohjissa.
Iiria: Minulla reisissä.
