Lammaspaimenen valokuvissa lauman jäsenistä tulee persoonia.
Kansallispuistojen lammaspaimenlomista on viime vuosina tullut supersuosittuja. Viime vuonna yksi onnekkaista oli tamperelainen Taina Sahlander. Arpaonni osui kolmannen yrityksen jälkeen kohdalle, ja Sahlander pääsi lammaspaimeneksi Isojärven kansallispuiston Luutsaareen.
Harrastajavalokuvaaja pakkasi mukaansa tietysti kameran, ja kuvia kertyi. Lauantaina Seitsemisen luontokeskuksessa Ylöjärvellä avautui Sahlanderin näyttely Lampaat ja mää.
Kuvakertomus lammaspaimenviikolta vie katsojan lähelle veikeitä ja leppoisia persoonia. Valokuvien lampaat eivät ole mitään massaa.
Sahlanderille lampaat näyttäytyivät meditatiivisina.
– Vaikka niiden aistit olivat taatusti tarkkoina, lampaat näyttivät leppoisilta. Oli rentouttavaa katsoa, kun ne makoilivat ja märehtivät yhdessä. Ne nukkuivatkin vieri vieressä, Sahlander ihastelee.
Hän huomasi, että lampaat eivät hätkähtäneet kameraa. Osa päästi kuvaajan hyvinkin lähelle. Kuviin tallentuivat eläinten kauneus ja yksilöllisyys: ripsien kaari, tiiviin villan ainutlaatuinen rakenne. Vaikka lampaat liikuskelivat laumana, persoonalliset piirteet huomasi nopeasti.
– Näen kauneutta vähän kaikessa. Valokuvauksen ansiosta minulle on kirkastunut, että missä tahansa on kauneutta, kun tarkkaan katsoo.
Lampaiden lisäksi Sahlander nautti saaren hiljaisuudesta.
– Kun viikon jälkeen istuin autoon ja lähdin kotimatkalle, säikähdin, onko autossa vikaa. Se tuntui pitävän niin kovaa ääntä.
Kommentointi on suljettu.