Kannattaa pyytää, vaikka sitä ei saisikaan

Kalareissussa sielu lepää

Harvassa ovat ne suomalaismiehet, jotka eivät vähääkään välitä kalastamisesta. He tietävät, että kalan saa yleensä halvemmalla marketin tiskistä kuin kalastusveneestä. Sitä he eivät ehkä tiedä, että kalastaminen on myös jokseenkin takuuvarma tapa nollata stressi ja ladata akut.

Kalastusopas Sampsa Liimola tietää, ettei kalastaja ole koskaan valmis ja täysin oppinut. Tärkein oppi on kuitenkin se, että sohvalle kala ei tule: järvelle on lähdettävä, jos jotain tahtoo saada.

Peilityyni järvenselkä, mukavasti lämmittävä kevätkesän aurinko ja raikas ilma takaavat, että Näsijärven selällä sielu lepää. Paikalleen ankkuroidussa veneessä kelluessa olo on kuin toisella, paremmalla planeetalla.

Kun tähän olotilaan lisätään vielä mahdollisuus tyydyttää alkukantainen saalistusvietti ja saada kotiin viemisiksi kuhaa, lohta tai taimenta, alkaa ymmärtää, miksi kalastamisessa koukkuun jäävät niin kalamies kuin saaliskin.

– Olen kalastanut Näsijärvellä pikkupojasta asti. Olimme kavereiden kanssa saarissa yöt teltassa, välillä kävimme hakemassa  eväsrievää kotoa ja sitten palasimme takaisin järvelle, kalastusopas Sampsa Liimola kertoo omasta hurahtamisestaan.

– Edelleen kala pyörittää elämääni. Päätyöni on Suomen Kala-autossa, joka myy tuorepakastettua kalaa kotiin toimitettuna. Yhtenä sivutoimena vedän kalastusretkiä.

Kala ei katso veneen hintaa

Bisnesluokan auton hintaisella veneellä ajeleva ammattikalastaja vakuuttaa, että kalastus on varsin tasa-arvoinen harrastus. Jalokala käy yhtä hyvin mökkiläisen vanhan soutuveneen perässä killuvaan uistimeen kuin johonkin tosi harrastajan kymmenestä kalliista vieheestä.

– Yksi kala käy kiinni yhteen syöttiin, eli sikäli niistä kymmenestä vavasta ei välttämättä ole apua, kalastusopas tuumaa.

Veneessä olevalla kaiulla on toki helpompi löytää kalaa kiinnostavat pohjan muodot ja kalaparvet, mutta periaatteessa kalaa kiinnostavat penkat ja syvänteet näkee myös merikortista ja järven pinnalta: siellä, missä pinnan muoto jotenkin muuttuu, muoto pinnan allakin muuttuu.

– Paras tapa selvittää, onko veneen alla kalaa, on heittää syötti järveen. Se on myös ainoa tapa saada selville, onko kala syömätuulella vai ei. Isokaan parvi ei takaa saalista, jos suut pysyvät kiinni.

Kuminen jigi koituu usein kuhan kohtaloksi. Näsijärvi on todella hyvä kuha-apaja, josta saa saalista aina – paitsi silloin, kun ei saa. Kala on oikukas saalis.

Varmaa saalista ei olekaan

Näsijärvi on oikukas. Jos yhtenä päivänä saa jostain hyvän saaliin ja katselee seuraavana, että keli näyttää ihan samalta, ja menee samaan paikkaan, siellä ei välttämättä ole enää mitään. Siksi kokenutkin kalastaja lähtee järvelle aina noyränä pyytäjänä.

– Kuvasimme kerran kalastusmatkailuprojekti Kuhamaan mainosvideota taimenkalastuksesta emmekä saaneet koko päivänä kalan kalaa. Maisemakuvaa toki tuli yllin kyllin, Liimola myhäilee.

– Toisen kerran minulla oli retkellä hollantilaisia, jotka eivät saaneet nypyn nyppyä. Lopulta he sanoivat, että näytä nyt, miten se oikein tehdään. Heitin vieheen veteen, ja siihen tarttui oitis reippaan kokoinen ahven. Silloin sai olla polleana.

Lämmin pintavesi houkuttaa kuhaa

Jos kalan saamista ei koskaan voikaan täysin taata, muutamalla tiedonjyvällä mahdollisuuksiaan voi parantaa huomattavasti. Perustietämys kalan elintavoista auttaa alkuun.

– Kuha on lämpimän veden kala,  joka elää Suomessa vähän äärilevelyksillään. Siksi se hakeutuu mielellään lämpimään. Kun pintavesi lämpenee, kuha nousee siihen ja käy vetouistimeen, Sampsa Liimola selittää.

– Päivällä kuha ui vähän syvemmällä, auringon nousun ja laskun aikaan se on kaikkein lähimpänä pintaa ja nälkäisimmillään.

Kalaopas kertoo, että suurin hänen Näsijärveltä uistelemansa kuha oli yli 70-senttinen. Hän uskoo, että lähivuosina ennätyksiä rikotaan, sillä tiedossa pitäisi olla hyviä kuhavuosia.

– Muutama vuosi sitten oli hellekesiä, jolloin kuhan kutu onnistui erittäin hyvin. Nyt nämä kalat alkavat olla pyynti-iässä.

Näsijärven selällä sielu lepää – ainakin, jos ei ole tullut luvanneeksi kotiin tuomisiksi ruokakalaa. Runsaslukuiset kuhat, taimenet ja lohet uivat täällä väljissä vesissä.

Erämaa alkaa liki Keskustorilta

Vaikka moni kaupunkilainen on etääntynyt luonnosta, luonto ei ole karannut kauas meistä. Tampereen Keskustorilta katsoen jo puolentoista kilometrin päässä alkaa erämaaluonto, josta voi kalastaa vaikka taimenia.

– Kaupungista katsoen lähimmät taimenet olen saanut Siilinkarin ja Tammerkosken suun väliseltä alueelta, Sampsa Liimola kertoo.

Näsijärvi onkin kalastajalle melkoinen aarreaitta. Ainoa asia, jossa se on kehno apaja, on rantakalastus, sillä Nässyn rannat on kovin täyteen rakennettu.

– Rantakalaan kannattaa lähteä pienemmille metsäjärville. Niistä saa etenkin mukavan kokoista ahventa, kalaopas kannustaa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?