Petolinturengastusluvan voi saada 18 vuotta täyttänyt henkilö, joka on harjoitellut rengastusta kokeneen rengastajan kanssa hyväksytysti ja läpäissyt lintujentunnistustentin. Kokenut konkari rengastuksessa on ylöjärveläinen Rami Marjamäki, jonka käsissä kymmenet pöllönpoikaset saivat tunnisterenkaan jälleen tänä keväänä.
Nahkatakki pidennetyillä hihoilla ja pehmustettu kypärä visiirillä. Vyö, paksut rukkaset ja haavi. Näin varustautuu metsälle petolinturengastaja Rami Marjamäki, joka on rengastanut pöllöjä elämänsä aikana reippaasti yli tuhat.
Marjamäen rengastusalueisiin kuuluu Ylöjärven ja Jämijärven lisäksi miehen synnyinkunta Ikaalinen, jossa ahkerat lintuharrastajat rakentavat pöllöille pönttöjä luonnollisten pesimäpaikkojen puutteen vuoksi.
Lintujen rengastaminen on puhtaasti luonnonsuojelua. Sen avulla kerätään tietoa muun muassa eri lajien lukumäärästä, pesintä- ja liikkumisalueista ja käyttäytymisestä. Rengastuksen avulla voidaan myös selvittää, minkä ikäisiksi yksilöt elävät ja mihin ne kuolevat.
Tänä keväänä Marjamäki rengasti yhteensä noin 30 eri pöllöä, joista valtaosa oli poikasia.
– Huhtikuussa rengastamme munintahommissa olevat emot. Toukokuussa vuorossa on munista kuoriutuneet poikaset, jotka ovat rengastetuiksi tullessaan kolmen viikon ikäisiä palleroita, Marjamäki kertoo.
Aggressiivisia suojelijoita
Yli pari vuosikymmentä petolintuja rengastanut Marjamäki tietää kokemuksesta, että pöllöistä viirupöllö on kaikkein aggressiivisin. Suojavarustuksesta huolimatta joskus on käynyt niin, että pöllö on saanut raapaistua rengastajalle verijäljet kaulaan tai kasvoihin.
– Rengastushommissa on hyvä olla kaveri mukana, sillä etenkin äkäinen viirupöllöemo saattaa hyökätä päälle huomaamatta ja siihen pitää osata varautua, Marjamäki sanoo.
Rengastajan täytyy pitää huolta myös siitä, etteivät poikaset vahingoitu emon hyökätessä. Näin ollen rengastus on suoritettava nopeasti ja paikalta on häivyttävä heti tehtävän suorittamisen jälkeen.
– Äkäiset pöllöemot pitävät nokallaan naksuttamista muistuttavaa varoitusääntä, joka kuuluu kauas. Jos tällaisen äänen kuulee metsässä liikkuessaan, kannattaa vaihtaa maisemaa nopeasti, rengastaja neuvoo.
Mystisiä yöeläjiä
Marjamäen innostus lintuihin puhkesi jo lapsuudessa kahden isoveljen jalanjäljissä. Kuitenkin pöllöt ovat olleet hänelle aina kaikista mystisimpiä hahmoja, joiden seuraaminen läheltä ja kaukaa tekee vaikutuksen kerta toisensa jälkeen.
– Pöllöistä tekevät erityisen mystisiä niiden äänettömyys ja yöaktiivisuus. Ajattele, että seisot varhaisena kevätyönä pimeässä kuun ja tähtitaivaan alla ja ainut, mitä metsän hiljaisuudessa kuulet, on pöllöjen soidinhuhuilu. Kokemus on uskomaton, hän kuvailee.
Pöllöjen ikuistaminen kameralla on valokuvaajana työskentelevän Marjamäen mielipuuhaa. Rengastus tarjoaa pöllökuvaamiselle hyvät puitteet, sillä lintujen merkitsemisen yhteydessä ihminen pääsee eläimen kanssa lähikontaktiin.
– En ota pelkkiä lajikuvia, vaan pöllöjen valokuvaamisella on jokin syvempi merkitys. Niiden naamat suurine silmineen ovat niin kuvauksellisia ja paljon puhuvia.
Esimerkiksi kiukkuiseksi kuvailtu viirupöllöemo on perusluonteeltaan rauhallinen, kun poikasia ei ole.
Kommentointi on suljettu.