Palstaviljelyn viemät

Vierailu kaupungin asukkailleen vuokraamilla puutarhapalstoilla alkukesän päivänä oli kaunista katsottavaa, ja kesä sen kuin lisää kukoistusta. Koukuttava puuha suo iloa silmälle, sielulle ja keholle.
Puutarhapalsta, puutarha, viljely, kukat, kesä
Paula (edessä) ja Toive Sulkava kuopsuttelevat kasvimaitaan tuntitolkulla päivästä ja vuodesta toiseen.

Lehdillä kimmeltää kastepisaroita. Kuivan kevään jälkeen Rautatieläisentien puutarhapalstalle on saatu odotettua sadetta. Sekös Toive ja Paula Sulkavaa hymyilyttää.

Aihetta hymyyn piisaa muutenkin. Äidin ja tyttären sekä tyttären pojan palstojen mullista puskee yhtä jos toista kesäisen kutkuttavaa kasvia. Narsissit, kullerot, esikot ja luumupuut ovat ihanasti kukassa. Marjapensaissakin pilkottaa jo pientä kukkaa raparperin lehtien ja parsan varsien kupeella. Liljat, potut ja mansikat antavat vielä odottaa kukoistustaan.

– Heinäkuussa tämä vasta alkaa olemaan, kaikki on kukassa, tytär sanoo sädehtien.

Puutarhapalsta, puutarha, viljely, kukat, kesä
Osa kukista ilahduttaa jo alkukesästä.

Kasvi-intoa kolmessa polvessa

Toive Sulkava on viljellyt palstalla liki sen alusta asti. Palsta perustettiin keskustaan miltei 40 vuotta sitten asukkaiden toiveesta. Myöhemmin avattiin toinen palsta asuntomessualueelle.

Sulkava kuuli palstasta, kun naapurit aina sanoivat menevänsä mansikkamaalle. Kerran yksi sitten pyysi häntä mukaan, ja Sulkava sai kasvattaa pottua toverin pläntillä.

– Siitähän minä innostuin, että otan oman palstan, kädet mullassa aina viihtynyt entinen maatalon tyttö muistelee.

– Viljely on minulla verissä. On ihanaa, että saan tätä vielä tehdä. On ihan kuin omalle pihalleen tulisi, lähikerrostalossa asuva nainen jatkaa.

Alkuvuodet tytär autteli äitinsä palstalla, mutta pian hän halusi omankin. Ja vuosien kuluttua tyttären pikku poika viiletti kumisaappaissaan Hankkija-lakki päässään ja lapio kourassaan auttelemassa.

– Jos töistä tullessani en nähnyt poikaa, tiesin, että täältä hänet löydän ja saan multaisen pojan mukaan, Paula Sulkava kertoilee mummun ja tämän hoidossa olleen pojan päätymisestä tuon tuosta palstalle.

Ja lopulta poikakin sai oman palstan, enoltaan vapautuneen.

Puutarhapalsta, puutarha, viljely, kukat, kesä
Marjapensaat suovat suussasulavaa satoa.

Kauneutta, kuntoilua, kumppanuutta

Kolmea polvea yhdistävä intohimo suo monin verroin iloa ja hyötyä.

Yhtäältä nelikko viljelee silmänruokaa.

– Palsta olisi vähän tympeän näköinen, jos siinä olisi pelkkää hyötykasvia, tytär toteaa, ja äiti jatkaa:

– On ihanaa tulla ja katsoa, että voi, nyt tuokin on tullut kukkaan. Sitä välillä vain istuu ja katsoo kukkia.

Kukkia päätyy kodinkin koristukseksi.

– Toiset ostavat torilta, me tuomme täältä, tytär sanoo.

Toisaalta mullista nousee roppakaupalla kropan ruokaa niin heti syötäväksi, pakastettavaksi, etikkasäilöttäväksi, kuivattavaksi, hillottavaksi kuin mehustettavaksi. Palstan antimia on pöydässä päivittäin kesät talvet.

Viljely on myös oivallista liikuntaa. Monipuoliset liikkeet kyykystä pystyliikkeisiin ja kiertoihin ovat tyttären mielestä liki kuntosalitasoa.

– Vaikka esimerkiksi kävellessä tuntuu kaikkea kremppaa, puutarhahommissa ei tunnu mitään. Lapio on kaverini, vanha äiti toteaa niin kipuja lievittävästä kuin niitä mielestä pyyhkivästä puuhasta.

Ja sosiaalisuus. Ei palstalla koko ajan nenä hommissa olla. Juttutuokiot, kukkakuulumisten ja pistokkaiden vaihtamiset sekä kahvihetket ovat olennainen osa palstaviljelyä, vaikka alkuaikojen kaltaisiin jopa yhteisjuhliin yltäneisiin mittoihin yhteisöllisyys ei enää ylläkään.

Touhu on kaikkinensa niin kivaa, että palstalla vierähtää helposti monta tuntia, vaikka aikoisi vain piipahtaa.

– Täältä kun on päivän pari pois, on jo ihan sairas, että pitää päästä tänne. Talvellakin täällä käymme jo vähän katsomassa, tytär intoilee.

Puutarhapalsta, puutarha, viljely, kukat, kesä
Keskikesällä viljelypalstat ovat komeimmillaan. Kuvan kukkaloisto on heinäkuulta muutaman vuoden takaa. (Kuva: Paula Sulkava)

Suosittua ja koukuttavaa

Vuosikaudet palstat ovat olleet loppuun varattuja ja kerryttäneet jonoakin. Viime vuosina niiden ilot ovat äkänneet myös monet maahanmuuttajat. Joskus on ollut hiljaisempaakin, eivätkä kaikki toki viljele palstaansa täyttä häkää.

Suosiosta huolimatta palstoja ei ole saatu lisää, sillä kaupunki ei ole löytänyt sopivaa tilaa. Räikälle on nyt kuitenkin kaavailtu uutta palsta-alaa korvaamaan Rautatieläisentien alueen, jonka tarkoituksenmukaisessa käytössä on ollut hankaluuksia.

Sulkavat ovat palstansa kohtalosta huolissaan, sillä kipinää siellä viljelyyn olisi vastakin. He suosittelevat hupia muillekin, joilla on intoa ja pitkäjänteisyyttä.

– Tämä on koukuttavaa, tytär kiteyttää.

Puutarhapalsta, puutarha, viljely, kukat, kesä
Myöhäisen kevään vuoksi pottupenkki oli vielä kesän korvalla kylvämättä.